sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Miraflores, kisuja ja bileet

Taas on parissa päivässä ehtinyt tapahtua kaikenlaista, niin kirjoittelenpa sitten saman tien tänne kuulumiset tuoreeltaan! Perjantaina lähdettiin saksalaisen kämppiksen (jota voisin jo hyvinkin kutsua kaveriksi!) kanssa Mirafloresiin tutkailemaan paikkoja. Hypättiin hetken ihmettelyn ja pyörimisen jälkeen oikeaan bussiin, ja 40 minuutin ruuhkabussissa seisomisen jälkeen jäätiin pois Parque Kennedyn kohdalla. Mä en oikein tiedä miksi, mutta siellä on ihan hullun paljon kissoja!




Raukkaparat oli laihoja ja nälkäisiä, onneks niitä ihmiset käy ruokkimassa!

Täältä suunnattiin sitten kohti merenrantaa! Oli jotenkin upeeta ja hurjaa nähdä Tyynimeri, tuntui hassun epätodelliselta olla todella täällä näin kaukana. Ihailtiin merinäkymää Parque del Amorilta käsin, ja käytiin myös semmoisessa hulppeassa ostoskeskuksessa mistä näkyi kans merelle.





Merenrannan ja ostarin jälkeen lähdettiin tallustelemaan takas kohti lähtöruutua, ja matkalla piipahdettiin parissa kivassa vaatekaupassa. Vielä en oo mitään ostanu, mutta semmoisia ihania värikkäitä hameita ja mekkoja ja housuja ja kaikkea täällä on hurjasti, ah! Anyway, sit hypättiin toiseen bussiin ja mentiin Parque de las Aguas:iin, joka oli semmoinen vesi-valopuisto. Todella vaikuttavan näköisiä taideteoksia olivat tehneet vesisuihkujen ja valojen kanssa! Puistossa törmättiin sitten porukkaan muita vaihtareita, ja lähdettiin vielä Liman keskustaan illalliselle todella omituiseen jalkapalloravintola-diskoon. Teemana jalkapallo, tarjolla ravintolamenu ja selän takana dj soitti 2000-luvun alun poppia. Mielenkiintoinen yhdistelmä! Keskustassa nähtiin myös hurjasti poliiseja, koska nyt on presidentinvaalikampanjointi kovassa vauhdissa täällä ja juuri tuona iltana oli ollut jonkinlainen protestimarssi. Vähän hurjistutti siellä liikkua, varsinkin kun meille on sanottu, ettei poliittisiin tapahtumiin saa osallistua, mutta luikittiin äkkiä ravintolaan eikä mitään ongelmia ollut.




Perulainen nuoripari suihkulähteen keskellä


Siinä siis otsikon kohdat yksi ja kaksi, viimeisenä ja tällä kertaa ehkä myös vähäisimpänä bileet. Eilinen päivä kului siis kahden aktiviteetin parissa, joista eka oli vaihtarilounas täällä läheisessä ravintolassa. Söin paikallista ruokaa nimeltä lomo saltado, mikä oli semmoista lihaa riisin, perunan ja sipulin kanssa, oli tosi hyvää! Järjestäjien taholta tuo lounas vähän ontui, meni tunti ennen kuin saatiin juomat ja puolitoista alkupaloihin, että näin entisenä ainejärjestöhallituksen tapahtumavastaavana en voinut hieman olla arvioimatta toiminnan sujuvuutta. No mutta, sitten illalla oli vuorossa Erasmus Liman järkkäämät vaihtareiden integraatiobileet. Pippaloihin lähdettiin busseilla Mirafloresista, ja matka kesti reilun tunnin Cieneguillaan, joka vaikutti vähän hämärältä alueelta, loppupäästä ei ollut edes katuvaloja. Hetken matkalla näytti että bussi on eksyksissä, mutta lopulta löydettiin biletalo. Siellä oli sitten uima-allas ja tuoleja ympäri pihaa, dj ja baaritiskit, joita Erasmuksen tyypit pyörittivät. Ruokaa oli kyllä, mutta siitä piti maksaa erikseen, mikä oli vähän pettymys kun koko tapahtuma oli suht kallis muutenkin. Ilta meni ihan kivasti beer pongia pelaillen, tanssien ja uusien ihmisten kanssa jutellen, ja löysin viisi suomalaista!! Maistoin piscoa, perulaista alkoholia, mutta siitä tehdyt drinkit oli niin älyttömän tujuja, että pitää maistaa jossain toisessa paikassa uudestaan, jos saisi vähän paremman drinkin.

Paluubussiin lähdettiin kolmen jälkeen, ja siinä vaiheessa osa porukkaa oli kyllä nauttinut vähän turhankin runsaasti baarin antimista. Reilun tunnin paluumatka oli kyllä hirveimpien bussimatkojen top 3:ssa; väsytti aivan kamalasti, ihmisiä oksenteli ikkunoista, bussi sammui ylämäessä ja olo oli todella epätodellinen; ensimmäistä kertaa täällä olon aikana oli olo että ei ole kivaa. Vihdoin ja viimein päästiin kuitenkin takasin Mirafloresiin, mistä otettiin taksi kotiin. Turvallisuus täällä ei aina oo niin just viimesen päälle, tuollakin taksimatkalla oltiin kuskin lisäksi 7 henkilöä, kaks takakontissa ja takapenkillä päällekkäin. Että semmoista!

Tänään suuntana ranta (jos kämppikset ei oo ihan kamalassa krapulassa) ja henkistä valmistautumista huomiseen kurssien alkuun!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Orientaatiota

Noniin, nyt on päästy jo vähän lähemmäksi yhtä niistä syistä miksi tänne tultiin, eli opintoja! Keskiviikkona ja torstaina oli siis orientaatiopäivät, ja nyt kolmepäiväisen viikonlopun jälkeen alkaa kurssit. Keskiviikkona kokoonnuttiin yliopistolla ensimmäistä kertaa yhdessä, ja päivään kuului valokuvien ottaminen opiskelijakorttia varten, kaikenlaista infoa opiskeluista ja kampuksesta ja muista käytännön asioista. Yliopisto myös lahjoitti meille reput yliopiston logolla varustettuna! Maistoinpa myös perulaista mehutyyppistä juomaa, chicha morada, joka on tehty violetista maissista ja muista hedelmistä.



Kampusalue on tosi kaunis ja viihtyisä!

Minun akateeminen kotipesä seuraavat kuukaudet!

Päivän aikana nähtiin ja kuultiin myös esitys perulaista kansanmusiikkia ja -tanssia, oli todella mielenkiintoinen esitys!
 Tutoropiskelijoiden kanssa käytiin kiertelemässä kampusta ja päivän päätteeksi kuulimme todella hauskan mutta myös pelottavan turvallisuusluennon. Hauskan siksi, että sessiota vetävä opettaja sai irti vitsejä kaikesta mahdollisesta (ja jopa ymmärsin ne!!), vaikka samalla puhuttiin aika vakavista asioista. Sen jälkeen pää kuhisi kaikenlaisista turvallisuusvinkeistä, kuten mitä tehdä maanjäristyksen sattuessa, mihin asettaa laukun taksissa/ravintolassa, millaisia takseja kannattaa käyttää ja mitä katuja ei koskaan kannata kävellä illalla. Onneks mulla on näitä kämppiksiä näin paljon, harvemmin tarvitsee lähteä ihan yksin mihinkään!

Keskiviikkona sit oli kans eka jännitysmomentti kun meidän talon wifi ei toiminut. Hetken iski paniikki että miten minä nyt oon yhteydessä ulkomaailmaan, mutta se sitten palasi onneksi reilun tunnin päästä. Kamala miten riippuvaisia siitä ollaan! Toisaalta se on täällä ehkä ymmärrettävää, kun kaikki tutut on niin kaukana siellä kylmässä Suomessa.

Eilen sitten oli akateemisen orientaation vuoro, mikä käytännössä oli vaan sitä, että menimme oman tiedekuntamme rakennukselle ja saimme kysyä opettajilta kursseista, joita halusimme ottaa sekä valitsimme ne, joille osallistumme ensi viikolla. Minä valitsin viisi kurssia; perulainen nykyajan
kirjallisuus, seminaari latinoamerikkalaisesta nykyajan kirjallisuudesta, fonologia, seminaari perun espanjasta sekä oppimispsykologia, ja ensi viikon jälkeen näistä valitsen osan, joita käyn sitten loppukevään. Tai syksyn, täkäläisittäin.

Illalla sitten oli yliopistolla uusien opiskelijoiden tervetulotapahtuma, mihin me vaihtaritkin olimme kutsuttuja. Bienvenido Cachimbo 2016-1  oli vähän festarityyppinen tapahtuma, missä sai pelailla ja kilpailla erilaisilla kojuilla (ja voittaa kaikenlaista kivaa, kuten kyniä, penaalin, juomapullon etc), tarjolla oli jätskiä ja illan kruunasi musiikkiesitykset. Tapahtumaa juonsivat kaksi miestä, joiden päättelimme olevan jollain lailla kuuluisia, kun kaikki paikalliset halusivat valokuvata itseään heidän kanssa. Yllättäen twister-kisan jälkeen toinen heistä alkoikin haastatella minua, ja siinä sitten vastailin espanjaksi kaikenlaisiin kysymyksiin ja koko juttu näkyi isoilla screeneillä kaikille. Five minutes of fame, vai miten se oli...

Vaihtarit meiningissä mukana!



Tämä otettu niin alkuvaiheessa, että näyttää ettei olis paljoa ihmisiä. Loppuillasta oli hurjasti väkeä!

Esitykset oli mahtavia!






tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hiihtoloma-aktiviteetteja

Tää on mun mielestä niin huvittavaa, et periaatteessahan olin hiihtolomalla tän viimesen viikon. Lomalla kyllä, hiihtäminen (ja talvi) on toinen juttu... Anyway, huomenna alkaa orientaatio ja siitäpä alkaa opiskelu-urakka vieraassa maassa vieraalla kielellä. Tämän päivän oon pyhittänyt löhöilylle, että huomisesta eteenpäin jaksaa kuunnella informaatiota, tavata ihmisiä ja ravata kaikenmaailman tapahtumissa. Eilen sen sijaan tehtiin todella kiva kierros, käytiin nimittäin Parque de las Leyendas- eläinpuistossa.

Puisto oli aivan valtava, ja siellä nähtiin kaikenlaisia jänniä ja tuttuja eläimiä ja lintuja, eksoottisia kasveja ja muuta kivaa. Tämä päivitys koostuu lähinnä siis söpöistä eläinkuvista, be prepared!

Okei, pakko se on aloittaa näillä söpöliineillä!
Neuvonpitoa à la pingviinit
Oikein hieno taiteellinen poseerauskin sieltä tuli.

Näimme myös alpakka-akrobatiaa...






...ja apinoiden taidonnäytteitä apinailusta.



Valkoisia tiikereitä! Ne on varmaan vasta tullu ku eivät oo vielä ruskettunu normaalin väriseks... :D


Nalleirvistys


 Näin eläinkuvien lisäksi voisin myös sisällyttää tarinaan opetuksen, joka tällä kertaa kohdistuu etenkin niille, jotka tulevat Peruun tähän aikaan vuodesta. Aurinkorasva on kaiken a ja o, korkealla suojakertoimella, monta kertaa lisättynä, ja joka ikiseen paikkaan levitettynä mikä altistuu auringolle. Nimimerkillä en lisännyt tarpeeksi usein enkä huolellisesti, ja olen punainen kuin tomaatti. Mut en silleen tasaisesti, vaan läikittäin, that is, näytän vähän pesukarhulta. Esimerkiks mun niska-hartia-alueella sekä otsassa ja käsivarsissa on hassuja raitoja ja läikkiä ja mun polvitaipeet paloi. Seriuosly, polvitaipeet?! Oh well, opinpahan läksyni. Toinen vinkki aurinkosuojan lisäks on ohuet, löysähköt, puuvillaiset vaatteet, ne on ainoat mitä voi mukavasti käyttää. Pidempihihaista mutta viileetä kantsii kans olla koska sit kun palaa niin ei oo kovin kiva mennä syventämään palamista. Kuukauden päästä pitäisi kai helpottaa tän helteen, mutta siihen asti ei oo leikkimistä kyllä tuon auringon kanssa. Niin ihana, mutta niin petollinen...!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Turistijuttuja

Hola hola!

Eilen ja tänään oon jatkanut tutustumista Pueblo Libreen sekä Liman keskustaan. Eilen ajatukseni oli lähteä ihan vaan kävelylle tutkailemaan mitä ympäristöstä löytyy Pueblo Libressä, ja löysinkin Museo Larcon, missä sai tutustua vanhaan perulaiseen ja sitäkin vanhempaan alkuperäiskansojen arkeologiaan ja taiteeseen. Oli kyllä vaikuttavan näköistä! Yhteensä tutkimusmatkastani tuli reilu 5 km lenkki, mikä on aika vaikuttavaa tässä helteessä.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä vanha taide jumalhahmoineen näyttää ihan Disneyn Etelä-Amerikkaan sijoittuvan leffan hahmoilta. No offense! :D

Minä ja purkkeja

Museon sisäpiha oli tosi kaunis, paljon kukkia ja vihreetä!
Löysin hassun kaktuksen!

Tänään sunnuntaina mulla ei ollut mitään suunnitelmia, mutta aamupalalle mennessäni saksalainen kämppis kutsui mukaan tutkimaan Liman keskustaa. Hyppäsimme siis kahden saksalaisen kämppiksen kanssa taksiin ja huristeltiin kohti keskustaa, ja ensimmäisenä kohteena oli Plaza de Armas, eli Liman syntypaikka. Kaupungin on siis perustanut siinä kohtaa tammikuun 18. päivä vuonna 1535 valloittaja Francisco Pizarro.


Plaza de Armas
Ihan tuossa aukion vieressä oli Catedral de Lima, jossa pistäydyttiin myös. Siellä oli menossa jonkinlainen seremonia, jota ei ihan ymmärretty. Mutta nähtiinpä kuitenkin!

Mysteeriseremonia, jossa kannettiin tuommoista lavaa ja takana tuli soittajia. Interesting!
Katedraalissa käymisen jälkeen hypättiin bussiin, joka vei meidät San Cristobalin näköalapaikalle. Paikka oli kukkula 400 m merenpinnan yläpuolella, jonne ajeltiin kapeaa ja todella jyrkkää pikkukatua pitkin, täytyy sanoa että pari kertaa vähän pelottikin jaksaako bussi viedä meidät ylös asti. Matkalla kuultiin Liman historiasta niin nopeasti ja perulaisittain, että paljoa en ymmärtänyt, mutta enköhän sitä opi myöhemminkin. Ylhäältä näki koko Liman, ja näkymät oli todella vaikuttavat!

Aika kiva panoraamanäkymä Liman ylle!

Jotta myös uskotte, että kävin siellä oikeesti. Vielä vitivalkoisena turistina mennään siis!

Linssiluteita on myös Etelä-Amerikassa

Upean näköalareissun jälkeen lähdettiin etsimään Mercado Centralia, joka on ilmeisesti yksi isoimmista tuollaisista mercadoista täällä. Siellä myytiin hedelmiä, lihaa, kalaa, taloustarvikkeita, vaatteita... vähän kaikkea. Haju kalaosastolla oli aikamoinen ja kanaparat roikkui ylösalaisin päineen kaikkineen, mutta hedelmät oli tosi herkullisen näköisiä, ja niitä tulikin ostettua. Mercadolta jatkettiin tutkailemaan Barrio Chinoa, kiinalaista kaupunginosaa. Siellä syödessämme maistettiin Inca Kolaa, perulaista virvoitusjuomaa, joka oli todella makeaa keltaista limpparia, joka maistui vähän hedelmäiseltä vaahtokarkilta juotavassa muodossa. Ensimmäinen paikallinen erikoisuus siis kokeiltu! Satuttiin myös semmoiselle kadulle, missä myytiin koiranpentuja. Raukkapienet olivat siellä etsimässä kotia, mutta olivat kyllä söpöjä kuin mitkä! Hetken harkitsin vaihtarien vahtikoiran hankkimista, mutta talon säännöt kieltää sen. Ehkä onneksi niin!

¡Hasta pronto!

torstai 3. maaliskuuta 2016

Limaan tutustumista limaisesti

... koska täällä on kuuma. Kuin saunassa. Mutta en valita, siihen tottuu varmaan kohta. Toivottavasti. Hieman ikävää olla koko ajan limainen hien ja aurinkorasvan sekoituksesta, mutta ihana että on kesä!


Tällainen on katukuva ihan mun kämpän lähettyvillä, tämä on aika rauhallista ja siistiä seutua

Tänään toisena päivänäni Perussa heräsin jo aamuyöllä neljän-viiden maissa 13 tunnin ilta/yöunien jälkeen. Hieman sekaisin että missä ajassa eletään, mutta se auttaa että täällä tulee illalla pimeä niin pystyy ihan nukkumaan. Tai pystyisi paremmin, jos ei olis niin kuuma. Ja jos nyt en enää valita kuumuudesta (mistä olen myös hyvin kiitollinen, koska kesä ja Etelä-Amerikka ja vaihto you know), vaan kerron kuulumisia, niin tapasin siis tänään Compañero de PUCP-tutorini ja mentiin yhdessä bussilla yliopistolle. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin normaalit asiat kun bussilla kulkeminen pitää neuvoa, mutta täällä se on vähän mitä on. Aikataulut, reittikartat, mitä ne on? Sitä vaan menee pysäkille ja hyppää kyytiin varmistettua että bussi menee sinne minne tahdot ja joku tulee kerään maksun, joka sekin näköjään riippuu rahastajasta. Menomatka oli nimittäin 50 senttiä, tulomatka yhden solin, mutta ei siis kallista joka tapauksessa. Lisäksi todistin mielenkiintoista perulaista draamaa kun bussin rahastaja oli ilmeisesti sanonut matkustajalle virheellisesti mistä bussi kiertää ja sitä selvitellessä näkyi paljon käsillä huitomista ja "¡qué pasa!" huutoja. Samaan bussiin onnistui nousemaan iloisesti soittava ja laulava mies suuren hymyn kera, varsin mielenkiintoinen kymmenminuuttinen siis.

Yliopistoalue vaikutti tosi kivalta, alue on valtava ja rakennuksia paljon. Todella modernin ja viihtyisän oloinen! Odotan innolla ilmastoituun luokkahuoneisiin pääsyä kurssien merkeissä.

En varmaan ota tavaksi joka päivä laitella uutta blogitekstiä, mutta nyt näin alkupäivinä kun ei väsymykseltä kauheasti jaksa puuhastella niin sama se kirjoitella fiiliksiä tänne. Fiilikset tosiaan siis paranee koko ajan, etenkin nyt kun näkee enemmän paikkoja ja tutustuu kämppiksiin. Tosin onnistuin kyllä jo vähän palamaan auringossa, vaikka kuinka mielestäni laitoin paljon aurinkorasvaa. Pitää olla jatkossa siis varovaisempi, en haluis näyttää Petteri Punakuonolta koko viittä kuukautta. Seuraavat pari päivää ehkä kestän. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että pääsee tutustumaan Limaan muuallakin kun tässä Pueblo Libren sisällä, mutta vielä en koe itseäni niin varmaksi bussinkäyttäkäksi että sinne uskaltaisin lähteä yksin seikkailemaan. Pikkuhiljaa siis koitan sopeutua ja tutustua kaupunkiin, joka vaikuttaa tähän mennessä värikkäältä, eloisalta ja todellakin mielenkiintoiselta!
Nettiyhteys onneks pelaa hyvin täällä kämpällä. ja saa vaihdettua kuulumisia kotiväen kanssa. Kun kerroin aikaeron vaikutuksista, kiteytti sisko olotilan aika hyvin tähän kuvaan. Lisää vain hiki.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Täällä ollaan!

Kaiken sen jännäämisen ja suunnittelun jälkeen se oikeesti tapahtu, mä oon Perussa! Jyväskylälle sanoin heipat jo sunnuntaina, ja suuntasin siskon luokse Helsinkiin lähtölaskentaa varten. Siellä sai jotenkin rentouduttua ja oikeesti suuntauduttua siihen, että nyt on se lähdön aika. Tiistaiaamuna oli todella aikainen herätys, ja vaikken kovin tietoisesti varsinaisesti jännittänytkään niin kuitenkin sen verran että yöunet jäi hyvin vähäisiks.

Helsingissä ylimpänä pakkausapurina oli tarkastajakissa Aksu

Helsinki-Vantaalla check-iniä tekemässä väsyneenä mutta odottavaisena!

Ihan turhaan olin stressaillut lentokentillä toimimisesta, koko matka sujui todella hyvin ilman mitään kommelluksia. Lensin tosiaan American Airlinesilla Lontoon ja Dallasin kautta, eikä kummassakaan ollu sitten mitenkään kamalan suuria passi- tai muita tarkastuksia ja kuulusteluja. Jenkkeihin lentäessä aikaero alkoi kiusata ja siitä eteenpäin matkanteko meni vähän semmoisessa sumussa. Liman lennolla sain kuitenkin vähän nukuttua ja olin virkeenä katselemassa ikkunasta alapuolelle Etelä-Amerikkaa. Koneessa piti täyttää pari lomaketta maahantuloa ja tullia varten, ja vaikka otin varuilta englanninkieliset niin silti jouduin kyseleen apua vierustovereilta. Läpi pääsin kuitenkin, ja matkalaukkukin hihnalle ilmestyi, mikä oli yks juttu mitä jännäsin.

Dallasin valot näytti kivalta ylhäältä käsin

Mun vuokranantajapariskunta tuli mut hakemaan lentokentältä nimikyltin kanssa, mikä oli hauskaa ja helpotti mun elämää suunnattomasti. Ajettiin yliopiston ohi, ja paikka näytti aika hienolta, innolla odotan että sinne pääsen tutustumaan! Kämppiksiä oon tavannut jo viisi, he ovat Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Sveitsistä, todella mukavia kaikki! Pienen virkistäytymishetken jälkeen lähdin parin kämppiksen kanssa etsimään supermarkettia, missä vierähtikin melko pitkään, kun jo itse kaupassa asioimiseen meni tavallista kauemmin, esimerkiksi siks että en aina ymmärtäny mitä missäkin paketissa oli. Plus että perulaisilla kassatädeillä ei oo minkäänlaista kiirettä palvella sitä asiakasta mikä siinä nenän edessä on, vaan samalla voi jutskailla muille myyjille ja vastata kolmen muun asiakkaan kysymyksiin. Ostosten tekoa seurasi ympäriinsä ravailua pankin etsinnän merkeissä, mikä oli lopulta mun osalta vesiperä koska jostain syystä en saanut kortillani rahaa automaatista. Noh, tapaani epätyypillisesti en panikoinut ollenkaan vaan koklattiin toisessa paikassa ja siellä sit onnistui. Huh!




Tämmöiset näkymät on mun kämpän parvekkeelta, ei paha!

Helteessä kauppakassien kanssa sit etsittiin vielä kämpän lähikauppa ja vettä. Nyt pitää totutella sitten väkisin tämmöiseen järkyttävään muovintuhlaukseen, kun kaikki vesi pitää ostaa pulloissa. Mutta minkäs teet, tänäänkin lämpötila on ollut varmasti lähempänä +30 astetta ja naaman väristä näkee et ilman vettä nuupahtais ihan saman tien. Noin muuten nyt yleisesti ensivaikutelma Limasta on kostea, kuuma ja liikenne on aika hurjaa. Sen lisäks musta tuntuu et mua tuijotetaan, varmaan erotun joukosta ihon värin ja espanjan aksentin (puutteen) ansiosta. Mutta hyvät fiilikset, vaikka väsyttää ja hikoiluttaa ja edelleen aika pyörällä päästään kaikesta. Jotenkin tuntuu et olisin ollu täällä jo ikuisuuden, vaikka oikeesti siitä on noin kahdeksan tuntia kun olin perillä. Espanjaakin oon päässyt puhumaan, ja se sujuu yhtä vaivattomasti mitä arvelinkin. En todellakaan pysty sanomaan kaikkea mitä tahtoisin, mutta ei oo tarvinnu olla hiljaakaan kun en kehtaisi espanjaa suustani päästää.

Tuntuu et oon kaukana kotona, mikä on aika hurjaa, mut samalla tuntuu siltä että tästä voi tulla aivan uskomaton kokemus. Nyt vaan sopeutumaan ja sukeltamaan Liman maailmaan pikkuhiljaa. Lisää kuulumisia paikkoin :)