In the jungle, the mighty jungle, Maisa sleeps tonight...

Takana on varmaan elämäni mielettömin reissu, vietin siis viime viikonlopun Amazonilla! Seurana neljä kämppistä ja muutama muu henkilö vietimme neljä päivää keskellä viidakkoa ja yhden Iquitoksen kaupungissa. Edelleen hyttysenpuremia kutittelee, mutta olen monta mahtavaa elämystä rikkaampi!

Torstaina noustiin aamukolmen aikaan ja suunnattiin lentokentälle, josta lennettiin Iquitoksen kaupunkiin. Iquitos on siitä jännä paikka, että sinne pääsee ainoastaan ilma- tai vesiteitse. Kaupungissa on noin 370 000 asukasta ja tunnelma oli oikein mukava, vaikkakin kaikki näytti vähän likaisemmalta ja rikkinäisemmältä kuin Limassa. Lentokoneesta laskeutuessa heti iski vastaan hurjan kuuma kosteus, huomasi siis heti että ollaan vähän erilaisella ilmastoalueella. Autoja ei Iquitoksessa juuri näkynyt, vaan hyppäsimme mototaksin kyytiin, joka oli siis mopo johon oli kiinnitetty semmoinen koppi perään, mielenkiintoinen kokemus!

Lähtötunnelmissa!

Hieman myöhemmin lähdimme satamasta veneellä liikkeelle pitkin Amazon-jokea, ja ensimmäisellä pysähdyspaikalla päästiin katsomaan piraijoja, kaimaaneja ja suurinta makean veden kalaa, paichea. Paikalla oli myös papukaija Iiris, joka tervehti meitä sanomalla ¡hola!

 
Saavuimme majoituspaikkaan, joka oli täysin veden päällä, eli "rakennuksesta" toiseen kuljettiin puusiltoja pitkin. Rakennukset olivat avoimia, eli vietimme siis oikeastaan neljä päivää täysin ulkosalla. Sängyissä oli kuitenkin hyttysverkot, joiden ansioista nukuttiin yömme rauhassa ötököiltä. Torstai-iltapäivän ohjelmaan kuului veneretki pitkin jokea, ja näimme ja kuulimme paljon erilaisia lintuja sekä delfiinejä (!!). Pääsimme myös pulahtamaan Amazonin ruskeaan veteen, mikä oli aivan huippua. Kuinka moni voi sanoa uineensa Amazonissa??

Sieltä majapaikka pilkottaa!

Olo Amazon-pulahduksen jälkeen!

Perjantai-aamuna päästiin vierailemaan apinasaarelle, La isla de los monos, joka oli ehdottomasti reissun kohokohta! Alueella salametsästetään apinoita, ja tämä apinoiden löytökoti suojelee ja ottaa hoiviinsa pieniä apinoita, ja kasvattavat niitä osittain vapauttaakseen takaisin viidakkoon. Heillä oli hoidossa yhteensä 14 erilaista apinalajia. Siellä saatiin leikkiä apinoiden kanssa, nostaa niitä syliin, syöttää niille banaaneja, ja oltiin aivan onnesta soikeina koko poppoo! Kultamussukoilla oli oikein pehmeät pikkuiset kätöset ja ei millään olis maltettu lopulta lähteä.

En tiiä miks mut mä olin jotenki yllättyny et apinat syö oikeesti baanaaneja!

Apinajengi!

Iltapäivisin vietettiin aina parin tunnin siesta, mikä oli oikein mukavaa, sillä viidakon kostea kuumuus oli aika väsyttävää. Mulla ei oo koskaan ollut niin kuuma ihan vaan sään takia kun tän reissun aikana! Koettiin toki myös se toinen ääripää eli vesisade, joka oli toisaalta upeaa, toisaalta rankkaa. Veneessä kovalla puupenkillä pienessä tilassa kyyhöttäen sadeviittaan kääriytyneenä sitä mietti, loppuuko tämä koskaan, ja jossain vaiheessa sitä vaan antoi yleisesti ottaen periksi sääoloille, oli se sitten kuumuus ja hikisyys tai sade ja märkyys.

Viidakon kuuminta muotia!

 Perjantai-iltapäivällä lähdettiin vähän pidemmälle veneretkelle, kohteena vuosisatoja vanha, suuri puu keskellä viidakkoa. Vaikuttavan näköinen oli, ja kokemus oli oikein mielenkiintoinen siksi, että päästiin tallustelemaan ihan sinne viidakkoon. Vettä oli paikoittain yli kumpparin suun, eli kuivina ei pysytty (alkoi myös satamaan), mutta kokemus oli hurja, varsinkin kun tuli pimeä ja suunnistettiin pitkin viidakkoa taskulamppujen valossa etsien sammakoita ja hämähäkkejä. Yksi valtava sammakko löytyikin!

Pakollinen "täällä mä oikeesti oon"-selfie!

Onneks ei näitä hyppiny joka paikassa vastaan...!

Lauantaiaamun ohjelmassa oli kalastusreissu oikein kauniiseen laguunimaiseen paikkaan joen varrella. Kaloja ei kyllä juuri saatu, koko porukan yhteissaldo oli kaksi pientä piraijaa, jotka sit vapautettiin. Niillä on kyllä aivan hurjat hampaat...! Iltapäivällä lähdettiin sitten läheiseen kylään, jossa eräs asukas piti lemmikkinä pelastettua laiskiaista, Margaritaa. Hän oli oikein suloinen tapaus! Sen lisäksi saatiin pidellä anakondaa, mikä oli aika hurjaa, mutta jostain sain hurjuuspiikin enkä epäröinyt yhtään ilmoittautua halukkaaksi. Kaikkea tuo viidakko tekee!

Ei kai sitä näissä maisemissa voi kun hymyillä!

Erittäin hikisenä ja hieman kauhistuneena, mutta mä tein sen! Käärme tuntui tosi hassulta.

Margaritan ja pikkuanakondan luona vierailun jälkeen käveltiin kylän halki, mikä oli ehkä vähän epämukavaa, sillä tuntui hieman tungettelevalta hämmästellä paikallisten asumuksia ja elämää. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä paikallinen koulurakennus, joita oli ilmeisesti joka kylässä sen kylän lapsille. Alkuperäisheimojen osalta tilanne on hankalampi, sillä heidän kylänsä ovat kauempana isommista kylistä, ja heidän lapsillaan ei ole välttämättä kenkiä tai kunnon vaatteita. Siispä kun alkuasukaslapset menevät kylään kouluun, heitä saatetaan kiusata tai syrjiä, minkä vanhemmat kokevat häpeälliseksi ja siten eivät laita lapsiaan enää kouluun. Siksi monet alkuperäiskansat eivät osaa lukea tai kirjoittaa eivätkä tunne esimerkiksi numeroita, mikä on todella ikävää.

Tämä koulurakennus oli koko kylän moderneimman näköinen rakennus!

Viimeisenä päivänä sunnuntaina käytiin aamulla toisessa kylässä, missä meidät otti vastaan Yaguas-alkuperäisheimon jäseniä. Tervetuloseremoniaan kuului yhdessä tanssimista, ja saatiin kokeilla heidän metsästysvälinettään, joka oli semmoinen putki, jonka läpi puhallettiin myrkkyä sisältävä neulamainen tikku. Osuin aika hyvin! Heillä oli myös esillä käsitöitä, joita he möivät turisteille. Sateen vuoksi ei kamera ollut mukana tätä ikuistamaan. Lounaan jälkeen lähdettiin parin tunnin paluumatkalle Iquitokseen, jossa vietiin tavarat hostellille ja lähdimme syömään kaupungille. Oli mukava olla taas ihmisten parissa! Käytiin myös yhdessä baarissa, jonka erikoisuutena olivat eksoottisista kasveista valmistetut juomat.

Plaza Mayor, Iquitos

 Hieman huonosti nukutun yön jälkeen kävimme maanantai-aamulla Belenin kaupunginosassa valtavalla monta korttelia kattavalla marketilla, jossa myytiin hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa yms. Paikka oli tosi likainen ja alue kuulemma aika huonomaineinen, ja oli todella ikävä nähdä kaikki ne kulkukissat ja -koirat, jotka olivat selkeästi tosi sairaita. Aika pysäyttävä kokemus siis.

Puolenpäivän aikaan koitti kotiinlähdön hetki, josta olimmekin jo ihan iloisia. Viisi päivää märkänä, hikisenä ja kaiken sen kokeneena alkoi jo kaivata omaan sänkyyn ja sivistyksen pariin, siispä hymyt olivat leveät lentokentällä. Myös hieman hävetti, koska tuoksahdimme hieman pahalta, mutta osasipahan arvostaa entistä enemmän puhdasta vettä kotona Rio Grandessa!

Reissu Iquitokseen ja Amazonille oli aivan uskomaton kokemus, jonka tulen muistamaan vielä todella pitkään. Suosittelen ehdottomasti kaikille Peruun tuleville, tätä ei voi jättää väliin!

Arkielämää

Heippahei!

Ekan kuukauden vierähdettyä (puolentoista, oikeastaan) alkaa elämä hieman tasoittua, eikä siksi tänne ilmesty niin tiuhaan tahtiin jännääkin jännempiä sepustuksia mun päivistä. Elän arkea, mikä toki sekin sisältää aina välillä kaikenlaista pientä kivaa ja mielenkiintoista, mutta on ollut ihan kiva huomata, että täälläkin elämä on välillä ihan normaalia.

Viime viikolla käytiin elokuvissa, mikä oli tosi kiva kokemus. Leffalippu maksoi 10 solia (eli naurettavan vähän Suomeen verrattuna!), valkokangas oli aivan valtava ja leffa oikein viihdyttävä. Dubbaus espanjaksi ei sit loppupeleissä haitannut, mukana pysyi oikein hyvin ja jopa ymmärsin kaikki vitsit!

Viime viikolla käytiin myös vihdoin Barrancon kaupunginosassa, mikä oli oikein ihanan tunnelmallinen merihenkinen paikka. Oltais haluttu mennä semmoiselle marketille, mutta meidän epäonneksi se oli kiinni. Yleensä täällä on kaikki aina auki, siispä oltiin vähän pettyneitä. Upea auringonlasku ja hyvä ruoka kuitenkin lohdutti, ja pelikaanit! En ollut varmaan koskaan ennen nähnyt vapaita pelikaaneja, ja siellä ne surffaili aaltojen päällä kaloja pyydystäen. Pelikaanit valitettavasti eivät kuvausetäisyydelle yltäneet.

Viikonloppu meni rauhallisesti aurinkoa ottaen ja lueskellen. Väittäisin jopa hieman ruskettuneeni! Sunnuntaina oli presidentinvaalit, joita en hurjasti ole seurannut, mutta toiselle kierrokselle meni kaksi ehdokasta, joista toinen on ilmeisesti hyvin ei-pidetty mutta jostain kumman syystä silti kärjessä ja toinen aika yleisessä suosiossa.

Tämänpäiväinen lounas oli hyvin mielenkiintoinen, sillä ruuhka-ajan myötä päädyttiin kuskaamaan tarjottimemme puun alle nurmikolle piknik-henkiselle lounaalle, mikä oli mukavaa. Keskusteluseurana olivat britti ja yhdysvaltalainen, mikä näin englanninopiskelijalle oli oikein mielenkiintoista siinä aksenttien eroja kuunnellen. Englanniksi käyty lounaskeskustelu myös sai minut kauhukseni huomaamaan, että espanjan puhuminen on rappeuttanut minun englannintaitoani, ihan hävetti kun sokelsin epäselviä lauseita hassusti ääntäen. Ehkä se siitä palautuu sit kun alkaa taas käyttämään sitäkin kieltä kotiin palattua...toivottavasti! Tämä todistaa lähinnä vaan sen, että kielitaitoa on ylläpidettävä aktiivisesti - ja niin toivon voivani jatkossa tehdä sekä englannin että espanjan suhteen.

Aamuni piristykseksi kahvilatyöntekijä taiteili nallen mun kahviin, päivän kohokohta!

Kielenkiintoista

Tänään on ollut kielellisesti hieman haastava päivä. Tässä kuukauden ajan on ollut toki välillä aiemminkin hetkiä, jolloin en tajua ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu, ja välillä sitä vaan sulkee puheen ulos kokonaan kun ei jaksa juuri silloin keskittyä ymmärtämään espanjaa. Välillä on vaan hymyiltävä nätisti ja nyökkäiltävä ja toivottava että puheensolina ei sisältänyt kysymystä, koska se oikea hetki kysyä meni jo ajat sitten. No, tänään istuin Seminario de español del Perú:n tunnilla ja puolet asioista meni ihan ohi, ja pohdittuani mahdollisuutta kysyä tarkennusta tulin siihen tulokseen ettei se auttaisi enää mitään. Tunnin jälkeen lähdin lounaalle kahden muun vaihtarin kanssa, jotka olivat Briteistä ja Espanjasta, ja ruokapöytäkeskustelun aiheena olivat Panaman paperit, monarkia hallitusmuotona sekä politiikka noin muutenkin yleisesti. Keskityin kovasti annokseeni siis. Jälkkäriks oli kakkua, se oli aika hyvää.

Lähdetään kohta kämppiksen kanssa elokuviin katsomaan Mi gran boda griega 2, ja odotan mielenkiinnolla onko kyseessä englanninkielinen vai dubattu versio. Salaa vähän toivon että se ihan oikea, en noista dubbauksista oikein tykkää.

Voisin tässä vähän avata tätä kieliasiaa enemmänkin, kun se varmasti monia tänne tulevaisuudessa tulevia mietityttää. Espanjan käyttäminen ei ollut minulle mitenkään kamalan hankalaa ennen tänne tuloa, mikä helpotti alkuvaihetta huomattavasti. Siispä vinkiksi: puhukaa espanjaa mahdollisimman paljon ennen vaihtoon lähtöä. Etsikää joku toinen, natiivi tai suomalainen, ja harjoitelkaa. Täällä toki oppii nopeasti, oon sen huomannut sekä itsessäni että kämppiksissä, mutta semmoinen alkuvarmuus oli ihan kiva. Espanjan käyttö tässä ympäristössä ei oo mitenkään vaikeaa, arkipäivisin aika lailla samoja juttuja toistuu esim. kaupassa käydessä, busseilla matkustaessa jne. Täytyy kyllä myöntää, että ruokakaupassa myyjä aina kysyy jotain boletasta ja facturasta, enkä edelleenkään oo ymmärtänyt mistä on kyse. Espanjalainen kämppiskään ei oikein osannut asiaa selittää. Oon sit päätynyt hämärään nyökkäys-pään pudistukseen ja viattomaan gringita-hymyyn, mistä ne tajuaa etten ihan oo kartalla, naurahtavat hieman ja maksan ihan normaalisti. Toimii. Oon myös ihan buddies yhen myyjän kanssa, joka innoissaan kyselee kuulumisia englanniksi, olen päätellyt ettei hänellä oo paljon mahdollisuuksia puhua englantia.

Muuten kyllä espanjalaisista kämppiksistä on ollut apua, sillä heiltä voi kysellä puuttuvia sanoja ynnä muuta. Välillä pitää pyytää toistamaan niin, että ääntäisivät myös s-kirjaimet kun aina ei ihan tahdo saada selvää, mutta muuten kommunikaatio pelaa oikein hyvin. He myös osaavat täydentää keskeneräisiä lauseita niistä kohdin kun itse ei osaa, mikä on aika kätevää. Viesti menee perille ja opit uutta!

Opintoihin liittyen sitten taas oon tässä pohtinut, että niillä, jotka tulevat tänne opiskelemaan jotain muuta alaa tai ainetta kuin itse kieltä, on varmaan aika paljon helpompaa. Toki silloinkin on kyseessä mahdollisesti tuntematon sanasto, mutta sanon kyllä että kielitiede vieraalla kielellä ei ole mitään helpointa. On vähän eri asia opiskella espanjaa vieraana kielenä ja sitten opiskella espanjan kielestä espanjaksi natiivien kanssa. Fonologian kurssi nyt vielä menee, koska se ei keskity pelkästään espanjan kieleen, mutta tuo seminaarikurssi on haastava. Jos joku tulee tänne espanjanopiskelijana, suosittelen että sille kurssille kantsis olla käytynä vähän espanjan kielen historiaa, oon nimittäin aika hukassa itse kun pohjatietona on lähinnä keskustelua, kääntämistä ja kielioppia. Toki sielläkin välillä löytyy jonkinlainen linkki esimerkiksi sosiolingvistiikkaan, mitä luin englanniksi, mutta enkun opinnoista ei kamalasti oo ollut muuten apua.

Uutena kokemuksena tullut myös muistiinpanojen tekeminen espanjaksi. Suosittelen!

Täällä yliopistossa opiskelu menee niin, että ekat kaksi vuotta opiskellaan yleisopintoja jommasta kummasta suuntautumisvaihtoehdosta, estudios generales letras tai estudios generales ciencias, ja seuraavat kolme sitten sitä valittua omaa alaa tiedekunnassa. Vaihtarit saa ottaa kursseja sekä noista yleisopinnoista että tiedekunnan opinnoista, ja minä siis valitsin kurssini ihan humanistisesta tiedekunnasta. Nyt kuitenkin oon vähän miettinyt, että olisi ehkä ollut hyödyllisempää ottaa joku yleisopintojen puolelta, sillä kun mietti millaisia kursseja olen espanjasta Jyväskylässä ottanut, ei minun tiedot ihan ehkä yllä tiedekunnan kurssien vaatimalle tasolle. Täällä nimittäin sisällöllisesti nämä lingvistiikan kurssit ei oo mitään simppeleitä, enkä usko että seminaarista ainakaan opin hurjasti sisällöllisesti. Kielenoppimisenkin kannalta se on vähän niin ja näin; opinko mitään jos en ymmärrä isoa osaa? Ehkä siis yleisopintojen puolella olisi ollut jotain sisällöllisesti helpompaa, jolloin kielenoppiminen olisi tapahtunut paremmin sisällön oppimisen sivussa.

Toki yleisopintojen jutut voi olla aika helppoja niille, jotka lukee jotain muuta kuin itse kieltä ja on jo opiskellut paljon alan juttuja, ainakin kansainvälisiä suhteita ja politiikkaa lukeva kämppikseni näin totesi. Mutta, tämän pohdinnan tarkoitus onkin lähinnä huomauttaa, että jos tänne tulee, kannattaa tutkia molemmat vaihtoehdot läpi kun kerta meille viikko suodaan juuri tähän tarkoitukseen. Itse en ehkä tutkinut vaihtoehtojani tarpeeksi ja yliarvioin lingvistisen osaamiseni, mut nou hätä, kyllä tästä kuitenkin läpi päästään!

One down, four to go...!

Ensimmäinen kuukausi Perussa takana! Hurjaa, miten aika on kulunut niin äkkiä. Ja samalla hitaasti! Tämä viikko on ollut aika rentoilua viime viikonlopun reissun jälkeen, mikä on ollut tosi kiva myös. Maanantai ja tiistai meni oikeestaan aika lailla puoliunessa, univelkaa reissusta nimittäin hieman jäi. Keskiviikon paikkeilla alkoi hieman jo tuntua flunssa, jonka epäilen saaneeni tartuntana yhdeltä vaihtaritytöltä viime viikonloppuna. Vuoristossa tietty oli viileempikin kun täällä, että olisinko sit vilustunutkin vähän. Energiaa ei siis oo ihan sata prosenttia ja olo ei kaikista hehkein, mutta vielä ainakaan en ihan pedin pohjalle ole joutunut jäämään. Hassua on sinänsä se, että jos Suomessa olen flunssainen niin laitan enemmän vaatetta päälle, mutta kun täällä on se +25 ja enemmänkin, niin paha tässä sit kaulahuiviin koittaa kääriytyä.

Torstaina mulla oli vapaapäivä, kun yksi kurssi oli tältä viikolta peruttu, siispä kämppisten kanssa lähdettiin Liman keskustaan turistikierrokselle. Tajuttiin, että ollaan asuttu täällä jo kuukausi eikä vielä olla juurikaan tutustuttu keskusta-alueeseen! Käytiin sitten Museo del Convento San Fransiscossa opastetulla kierroksella museoon, kirkkoon ja katakombeihin, missä oli 25 000 ihmisen luut. Hurjaa! Kierreltiin muutenkin keskusta-alueella käsityömyymälöissä ja käytiin syömässä Chifa-ravintolassa. Chifa-paikkoja näkee täällä todella paljon, ja ne tarjoavat perulaisen ja kiinalaisen ruuan yhdistelmiä. Hyvää oli kyllä!

Minä ja kaikki kolme saksalaista kämppistä, taustalla Plaza de Armas!

Palacio del Gobierno

Catedral de Lima

Iltapäivällä kun alkoi kahvihammasta kolottaa niin alettiin etsiä kahvilaa, ja sitä saatiinkin ihan etsimällä etsiä. Tänne ei oo tuo kahvilakulttuuri rantautunut ollenkaan eurooppalaisittain! No, lopulta löysimme yhden paikan, mutta kahvi olikin sit siellä aika pahaa. Oh, well. Illalla mentiin yliopistolle kannustamaan kämppistä yliopistojen välisessä naisten jalkapallopelissä, ja voittivat 10-0. Viva Católica!

Perjantaina oli eka tunti elokuvakurssia, jonka sitten pienen säätämisen jälkeen lopulta otin. Luokkahuoneessa oli tukalan kuuma eikä ilmastointia, joten kolmituntinen ei ollut elämäni mukavinta aikaa. Leffana oli Tim Burtonin ohjaama Ed Wood, mikä yllätti sinänsä, sillä odotin espanjankielisiä elokuvia. No, Johnny Deppin  voimalla selvisin siitä mutta saa nähdä jaksanko jatkossa mennä. Kaksi tenttiä englanninkielisten leffojen katsomisesta... kannattaako vaivannäön? Tarkoituksena oli perjantai-iltana mennä kokeilemaan salsatuntia, mutta yhteinen päätös perustuen laiskuuteen ja kehtuutukseen johti rentoon koti-iltaan. Vietettiin siis iltaa terassilla istuskellen, viiniä maistellen ja pelaten shakkia, korttia ja biljardia. Oli todella mukavaa!

Tänään sitten ostettiin lentoloput Iquitokseen, seikkailu viidakossa odottaa parin viikon päästä! Oon ihan superinnoissani, että päästään katsomaan apinoita ja muita jänniä viidakon eläimiä. Neljä päivää vietetään ihan viidakossa, ja yksi Iquitoksen kaupungissa. Selostusta kuvineen tulee sitten blogiin...!

Tänään lähdettiin myös Mirafloresiin shoppailutarkoituksessa, ja löydettiin tosi kiva orgaaninen katumarketti. Sieltä tarttui mukaan orgaanista perulaista kahvia ja ruisleipää, joka näytti kyllä melko vaalealta. Saa nähdä kuinka paljon ruista siinä on käytetty! Tämä flunssa on nyt vähän kiusannut, niin otin sitten taksin kotiin kun voimat loppui, muut jatkoi päivää futispelin merkeissä urheilubaarissa. Kotimatkalla taksikuski oli mahtava, hän oli koulutukseltaan historianopettaja, ja siinä keskusteltiinkin paljon Perun, Etelä-Amerikan ja Suomen historiasta. Hän melkein tuuletti kun aluksi kysyi kansalaisuuttani, olin hänen ensimmäinen suomalainen asiakkaansa!

Loppuviikonloppu menee varmaan flunssasta parantuessa ja maanantain control de lecturaan eli artikkelitestiin valmistautuessa. ¡Hasta pronto!