Mitäs muuta?

Tässä kun päivitykset on viime aikoina keskittynyt superjänniin kohokohtaseikkailuihin, niin ajattelin nyt päivitellä vielä tämmöisen tekstin / kuvakokoelman viime viikoista ihan normielämän osalta. Jotenkin tuntuu ettei ole ehtinyt paljon mitään mutta samalla valtavasti kaikkea! On jopa hieman pelottavaa huomata, että nyt on jo kesäkuu, mikä tarkoittaa vajaata kahta kuukautta jäljellä Perussa. Yli puolivälin siis mennään, ja tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä etten oo ihan vielä valmis sanomaan hyvästejä tälle maalle...
Tässäpä siis kuvakollaasia viime viikkojen unohtuneista tai unohtumattomista muistoista!

Kämppisten kanssa pidettiin euroviisukatsomo, tottakai kun lähes kaikki eurooppalaisia ollaan! Hyvää ruokaa ja viiniä niin esitykset ei ollut ihan niin puuduttavia!

Ennen Cuscon reissua käytiin baarissa, ja siellä oli robotti. Kyllä, robotti. Se tuli tanssimaan ja ottamaan valokuvia ihmisten kanssa. Cool.

Chivayn kylässä ravintolan sisäpihalla kasvoi hämmentävä norsukaktus. Ansaitsee erikoismaininnan.

Kyseinen kahvila on yliopistolla oikein strategisella paikalla, ja pelasti viime viikolla torstaiaamuni, kun oma kahvipakettini pääsi loppumaan. Makes the list!

Viime tiistaina koitti kansainvälisen ruokakilpailun toinen illallinen ranskalaisten herkkujen merkeissä. Ruoka oli oikein herkullista, mutta ah kattokaa nyt tätä jälkkärilautasta! Nuo hassut pienet pyöreähköt juttuset oli ehdoton lemppari, nam!

Cuscossa osataan nimetä paikkoja.

Muutama viikko sitten heittäydyin (pun intended) oikein suomalaiseksi keihäänheiton merkeissä. Yksi kaveri opetti hieman tekniikkaa ja kyllä mun keihäs lenti jo muutaman metrin! Kansallisylpeyden siivittämänä, tottakai. Yllättävä patriotismi iski myös salilla ollessani, kun telkkarista tuli Suomi-Belgia jalkapallo-ottelu. Hymy korvissa hyräilin Maamme-laulua siellä sitten, hassua miten tämmöisiä Suomiyhteyksiä aina sattuu löytämään!

Pilvien päällä

Tähänastisista suurin akateeminen saavutukseni Perussa, lukukauden puolivälitentistä 18/20, josta olen aika ylpeä. Oon sit ehkä jopa oppinutkin jotain!

Yleisesti ottaen siis menee oikein hyvin. Opinnot rullaa omalla painollaan, ja hassua kyllä, on mun lempparikurssijärjestys hieman vaihtunut. Seminaarikurssi, josta hieman valittelin aiemmin on muuttunut kiinnostavammaksi ja ryhmäkeskustelujen myötä olen uskaltanut/kyennyt osallistumaankin jo hieman enemmän. Muutenkin elämä on aika raiteillaan, ainut vaan että mun illuusio viiden kuukauden kesästä on hieman särkynyt, kun tuli syksy. Nyt kateellisena katselen kavereitten auringonottokuvia ja vedän nahkatakin päälle aamulla yliopistolle lähtiessä, mutta eipä täällä ole alle 15 asteen tainnut vielä laskea (eikä ilmeisesti laskekaan). Koin jopa sadepäivän, vaikka se ei varsinaisesti sadetta ollutkaan, pienenpientä tihkua vaan. 

Terveenä oon pysynyt suurinpiirtein reilun viikon flunssaa ja tämän viikonlopun vatsapöpöä lukuunottamatta, mikä on ollut tosi kiva. Pelkäsin vähän ennen tänne tuloa kaikkea epähygieenisyyttä, mutta kaikkeen ilmeisesti tottuu. Kuten just näihin hygieniastandardeihin. Sitä oppii että vähälläkin pärjää, esimerkiksi että vessa menettelee jos siellä on pönttö, vettä, valo ja ovi. Vesi ei välttämätön juoksevana, jos joesta tai ämpäristä löytyy. Valo ei välttämätön, taskulamppu on keksitty. Ovikin nyt vähän niin ja näin, riittää esimerkiksi verhokin. Edelleen siis hämmästelen välillä, miten hyvään elintasoon suomalaisena sitä on tottunut. Mutta täällä oon yhden jännän ilmiön huomannut, mikä liittyy rahaan. Koska iso numero soleissa näyttää isolta, tuntuu välillä ihan kamalalta maksaako tämä oikeasti viisikymmentä solia?, mutta sitten kun asiaa ajattelee, on kyseessä 13 euroa. Mutta minkäs teet, kun totut siihen että bussimatka maksaa euroissa 13 senttiä, kahden täysin eritasoisesn systeemin suhteuttaminen on siis välillä vaikeaa.

¡Hasta luego!