Nazca, Ica, Paracas

Blogin päivitys on nyt ollut hieman hitaammanpuoleista viime aikoina, mutta koen sen itse hyvänä asiana, eipähän ole turhan paljon aikaa nököttää yksin tietokoneen ääressä, eiks niin? Paljon taas on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa, ja tämä päivitys kertookin mun vikasta Perun sisäisestä reissusta jonka tein kaks viikkoa sitten viikonloppuna. Kaverin kanssa päätettiin lähteä käymään Icassa ja Paracasissa, ja alkuperäinen suunnitelma sisälsi vain nämä kaksi: perjantai-iltana liikenneruuhkien vuoksi kun yhdentoista aikaan istuimme pikaruokaravintolassa suunnittelemassa lähtöä, tulimme siihen tulokseen, että joko joudumme viettämään hukka-aikaa tehden ei-mitään aamuvarhaisella, tai voimme heittää ekstrakeikan Nazcaan ja käydä ihailemassa kuuluisia Nazcan linjoja. Valitsimme jälkimmäisen!

Yö meni bussissa, mikä oli todella epämukavaa. Jalkatilaa oli armottoman vähän, melua oli jonkin verran ja lämpöä aivan liikaa, mutta jotenkuten torkuttua saavuimme aamusella Nazcaan. Aamupalan jälkeen suuntasimme "lentokentälle", joka saa lainausmerkit siksi että oli aivan naurettavan pieni. Lähtöportteja oli silti kaksi, välimatkaa ovilla n. 1,5 metriä, hehheh. Nazcan linjat nähdäkseen pitää siis ostaa pienkoneajelu, koska kuviot näkee ainoastaan ylhäältäpäin. Kone oli tehty 12 hengelle, ja itse istuin ihan pilottien takana, voitte siis kuvitella kuinka hurja oli nousu! Nazcan linjat itsessään ovat siis maahan tehtyjä kuvioita, joiden alkuperästä ei ole tietoa muuta, kuin että ne ovat olleet olemassa jo ennen inkojen aikoja. Kaikista valokuvistani ei kovin hyviä tullut, sillä lentsikka kieppuili puolelta toiselle että kaikki näkisivät hyvin, mutta kuviot olivat aivan uskomattoman symmetrisiä ja suuria, ottaen huomioon millaisia työkaluja niiden piirtämiseen on tuohon aikaan muka voitu käyttää. Mysteeri siis, jännää! 

Niin pieni lentsikka et suuhun melkein mahtu!

Kuviot oli tosiaan suht lähellä toisiaan, yhteensä lento kesti puolisen tuntia.

   

Linjojen ihmettelyn jälkeen sitten jatkettiin matkaa bussilla Icaan, tyytskärinä hienon kokemuksen jälkeen.

Icassa suuntasimme ihan ensimmäisenä syömään, ja pääsin maistelemaan hyvin paikallisia tai ainakin paikallisvaikutteisia ruokia. Herkkua oli! Sen jälkeen suuntasimme Huacachinan kaupunginosaan, jossa kokeilimme hiekkasurffausta eli sandboardingia mikä oli kyllä lähes vuoristoratamainen kokemus. Nämä kyseiset kolme kaupunkiahan sijaitsevat siis aavikkoalueella, siksi tämmöiset aktiviteetit mahdollisia. Vuokrasimme buggie-auton kuljettajineen, jolla huristeltiin ristiin rastiin hiekkadyynejä, meno oli hurjan kovaa ja töyssyistä. Saavuttumme korkean dyynin päälle päästiin sit laskemaan mäkeä alas lumilaudan näköisellä laudalla. Hieman hiekka hampaissa rouskui jälkikäteen mutta hauskaa oli!

Aaaand pose!

Söin melkein kuunkin!

Iltadrinksuilla

Lauantaipäivä oli siis toiminnantäyteinen! Sunnuntaiaamuna vuorossa oli Paracas, joka on noin 40 minuutin bussimatkan päässä Icasta. Tällä kertaa se kesti hieman kauemmin, sillä bussi hajosi matkalle ja piti vaihtaa. Lopulta saavuimme kuitenkin Paracasiin ja suuntasimme kohti Islas Ballestas- saaria, jossa otimme veneretken saarta ihmettelemään. Saapuessamme puoli yhdeksän aikaan meidät kiirehdittiin satamaan, koska "mahdutte vielä kello kahdeksan kierrokselle joka ei ole lähtenyt vielä", ja sen lähtöä odoteltiin sitten kymmeneen saakka. Näin Perussa. Saarella siis asustelee paljon lintuja, pelikaaneja, pingviinejä ja merileijonia, ja kuvista näkyy että oli aika hurjasti jengiä yhdelle saarelle! Ainoa miinuspuoli oli se, että veneretki ei ole paras idea talvella, viima kävi sen verran ja tyhmänä kun lähdin hame päällä niin vähän vilutti.

Pingujen & co ihmettelyn jälkeen olikin aika palata Limaan, mutta koska veneretki alkoi niin myöhään emme ehtineet hyvään bussiin, joka olisi ollut erittäin mukava ja saapunut perille kahdessa tunnissa. Sen sijaan, hyppäsimme tien varrelta tavallisen bussin kyytiin, jolla matkanteko kesti noin viisi tuntia, ja rahastajanainen kehotti pitämään tavaroista huolta, että tämä ei ole mikään turvallisin bussi. Again, näin Perussa. Ilman mitään ongelmia kuitenkin saavuttiin lopulta Limaan. Tätä reissua suosittelen ehdottomasti kaikille tänne tuleville, on nimittäin niin helppo viikonlopun reissu; lähdettiin perjantai-iltana puoliltaöin ja palattiin sunnuntai-iltapäivänä. Perjantaina jos aamulla lähtee niin ehtii vähän rauhallisemmin ottaa, mutta tosiaan busseja ei oo välttämätöntä varata etukäteen tai mitään muutakaan, ilmestyy vaan paikalle! Matkustusta Peruvian style.