Pääsiäinen Ayacuchossa

Pääsiäinen meni tänä vuonna ilman suklaamunia, mutta voisin sanoa että kokemani korvaa munat täysin. Vietin pääsiäisen, semana santan, Ayacuchon kaupungissa. Ayacucho on noin 150 000 asukkaan pikkukaupunki noin 2700 metriä merenpinnan yläpuolella Andien vuoristossa, ja se tunnetaan myös nimellä Huamanga. Kaupunki on Perun pääsiäisen place to be, sillä juhlaa vietetään kaikista perinteisimmin ja suurimmin, ja siksi minäkin sinne löysin tieni.

Reissusta vastasi järjestö Erasmus Perú, joka järjestää reissuja ja bileitä vaihto-opiskelijoille (millä ei kuitenkaan oo mitään tekemistä Euroopan Erasmuksen kanssa ymmärtääkseni) ja matkalla oli mukana 80 opiskelijaa. Matkaan lähdettiin keskiviikkona illalla busseilla Mirafloresista yhdentoista maissa, ja ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin aamun valjettua puoli kahdeksalta keskellä vuoristoa, jolloin alkoi jo hieman tuntua korkeus hengittäessä. Muita ongelmia minulle ei kyllä onneksi tullut korkeuden kanssa matkan aikana! Matka jatkui vielä jonkin aikaa, ja kello 13 saavuttiin lopulta Ayacuchoon lähes 14 tunnin matkanteon jälkeen. Bussissa vietetyn yön jälkeen olo ei ollut hehkein, eikä hotellikaan sen puoleen. Mutta lounas hieman virkisti, ja sitten lähdettiinkin kaupunkikierrokselle paikallisten oppaiden johdolla.

Näkymä Ayacuchon ylle bussin ikkunasta saavuttaessa

Plaza de las Armas

Sieltä vuoret pilkottaa Arco de San Franciscon takaa

Käytiin marketilla...

...ja paikallisten käsityöläisten pajoissa...

...jossa kuultiin ja nähtiin paikallisista materiaaleista ja valmistusmenetelmistä.

 Torstain pääsiäisperinteisiin kuului myös tapa käydä seitsemässä kirkossa illan aikana, valmistautuen pääsiäisjuhlaan. Mekin osallistuimme perinteeseen, vaikkakin välissä käytiin pitsalla ja visiitit oli nopeita ja päättyivät aina ryhmäkuvaan kirkon edessä näyttäen sormilla monesko kirkko oli kyseessä. Turisteja mitä turisteja.

Perjantai-aamuna iski eteläamerikkalainen todellisuus, nimittäin hotellilta loppui vesi. Loppuviikonlopun vettä oli silloin tällöin vessoissa ja suihkuissa, mikä oli aika mielenkiintoista. Alettiin epäillä, että he katkaisivat sen tarkoituksella, mikä ei yllättäisi, hotelli kun muutenkin oli rakennustöiden alla (paikka siis näytti olevan remontissa mutta mitään rakennustöitä ei kuitenkaan siellä tehty).

Perjantain retki suuntasi korkealle vuorille, ja matkalla kuultiin perulaisista kasveista ja niiden terveys- ja lääkevaikutuksista sekä maisteltiin koka-lehtiä. Koka-kasvin lehtiä käytetään siis esimerkiksi coca-colan ja kokaiinin valmistukseen, mutta lehdet sellaisenaan on hyväksi korkeilla paikoilla päänsäryn ym. estämiseksi ja ne myös antavat energiaa, vähentävät nälkää ja janoa ja piristävät mielialaa. Iloisena poppoona saavuttiin sitten Pampa de la Quinua (Pampa de la Ayacucho) - nimiseen paikkaan, joka on aukio n. 3300 metrin korkeudella merenpinnasta. Paikka on 1824 toiminut Perun itsenäisyyssodan viimeisen taistelun tapahtumapaikkana Espanjaa vastaan. Nyt hieman turistipaikka, mutta mahtavat maisemat oli. Myös yksi reissun kohokohdista tapahtui siellä; halasin laamaa!

Dressed for the occasion, ei sitä joka päivä laama pääse kuvaan suomalaisen kanssa!

 Aukion jälkeen vierailtiin Quinuan kylässä, jossa myös vierailtiin paikallisten käsityöläisten kaupoissa, tämän alueen erikoisosaamiseen kuuluu etenkin keramiikka. Quinuasta jatkettiin matkaa Warin raunioille, jossa Warin kansa asui jo ennen inkojen aikaa. Paikalla oli myös paikallinen perinteiseen asuun pukeutunut mies, joka kertoi meille paikasta ja asustansa.

Las Ruinas de Wari

Alueella oli todella paljon kaktuksia. Kaktuksen hedelmä, tuna, on tosi herkullinen!

Uusia kavereita!

Illalla pääaukiolla oli procesión, eli saatto, jossa kannettiin Jeesuksen ja Marian kunniaksi tehtyjä asetelmia kynttilöiden ja uskonnollisen musiikin saattelemana.

Lauantai-aamuna pääaukiolla alettiin viettää kansanjuhlaa pääsiäisen kunniaksi. Ohjelmassa piti olla härkäjuoksu, mutta eläinsuojelusyistä härkiä ei tänä vuonna ollut. Tunnelmaa se ei haitannut, ihmiset olivat (härkien vuoksi) pukeutuneet punaiseen, ja hälinää ja iloa riitti. Aukion ympäri kulki soittokulkueita ja ihmisiä paikallisia asuja esitellen, ja perinteeseen kuului, että juhlakansan hurjimmat muodostavat ihmispyramideja, joille sitten aploodeerattiin kovasti.

Juhlittuamme aikamme paikallisten kanssa lähdimme taas retkelle lähiympäristöön, ja kiipesimme vuorelle tutkimaan Piquimachayn luolaa. Luola oli n. 3000 metrin korkeudella merenpinnasta, ja vaikka vuori (tai pikemminkin kukkula) olikin suhteellisen pieni, oli kipuaminen ylös aika rankkaa ja alastulo sitten taas haastavaa. Mutta näkymät oli niin upeat että kannatti!

Vuoren valloituksen jälkeen menimme Huantan kylään, jossa pääsimme liköörinmaisteluun. Tarjolla oli liköörejä mm. kokan, lukuman, kahvin, maidon ja tunan eli kaktushedelmän makuisina. Illalla juhlinta jatkui Ayacuchon pääaukiolla, tuntui kuin koko kaupunki ja enemmänkin ihmisiä oli juhlimassa yhtä aikaa. Erittäin kosteilta juhlilta vaikuttivat uskonnolliseksi juhlaksi, mikä hieman ihmetytti. Illan juhlinta huipentui (joillakin suoraan, joillakin muutaman tunnin yöunien jälkeen) pääsiäismessuun aamuneljältä ja procesióniin eli saattoon aamuviideltä. Saatto oli aika vaikuttava näky ilotulituksineen (taas ihmetytti nämä uskonnolliseen juhlaan liitetyt elementit, ilotulitteet ja alkoholi?) sekä valtavan Jeesuksen patsasta kantavan rakennelman myötä.

Sunnuntaiaamuna todella väsyneinä mutta monta kokemusta rikkaampana lastauduimme taas bussiin ja suuntasimme kohti Limaa. Noin 12 tunnin paluumatkan jälkeen olimme vihdoin "kotona", ja oli ihana päästä suihkuun ja omaan rauhaan. Neljä päivää 80 hengen ympäröimänä oli rankkaa, mutta nuo päivät henkeäsalpaavine näköaloineen, laamoineen ja juhlineen pysyvät mielessä vielä pitkän aikaa!

Rantaleijonat

Nyt tässä ennen luennolle lähtöä on hyvä päivitellä viimeisimmät kuulumiset, etenkin kun huomenna on lähtö pääsiäiseksi Ayacuchoon!

Lauantaina tosiaan kokkailtiin yhdessä illalla hurjan herkullinen illallinen ja pelailtiin biljardia, hauskaa oli! Täytyy kyllä sanoa, että on ihan mielettömän hyvä porukka meillä, ryhmähenki huipussaan ja melkein tuntuu kuin oltaisi yhtä perhettä!
 

Sunnuntaina mentiin rannalle La Punta Hermosaan. Aallot oli isoja, ja tavallinen uiminen ei siis ihan onnistunut, mutta oli tosi ihana joka tapauksessa. Viileä vesi ja kuuma päivä, aika hyvä yhdistelmä. Suolainen merivesi ei vaan maistunut kovin hyvältä, kun iso aalto vähän yllätti ja menin vähän mukkelismakkelis veden alla, mutta kaikki hyvin. Mutta nyt voin siis sanoa uineeni Tyynessämeressä, aika siistiä! Pahoittelen kuvien laatua, näitä napsin kännykällä kun kameraa en uskalla joka paikkaan mukaan ottaa. Mutta ajavat asiansa!
 

Kaikki oli todella innoissaan rantapäivästä!

Varpaissa hiekkaa, hiuksissa hiukkaa, hampaissa hiekkaa, jokapaikassa hiekkaa.

Minä ja meri

Lounasta syötiin yhdessä rannan ravintoloista

Kotimatkalle otettiin tilataksi johon kaikki kymmenen mahduttiin hyvin. Tunnelma oli katossa!

Tällaisina päivinä kun tämä sunnuntai sitä välillä edelleen ihmettelee, että ihanko oikeasti mä oon täällä. Tänään tulee kolme viikkoa lähdöstä, tuntuu että olisin ollut paljon kauemminkin. Aika alkaa kuitenkin rientämään ihan hurjaa vauhtia tästä eteenpäin reissujen ja opintojen myötä, nautin siis nyt joka ikisestä hetkestä ihan täysillä!

Opiskelua ja shoppailua

Pitkän mutta mahtavan lauantaipäivän lopulla on hyvä päivittää ekan opiskeluviikon kuulumiset. Viikko on mennyt aika pitkälti yliopistolla tunneilla käydessä; tällä viikolla vaihtarit sai siis vapaasti osallistua mille tahansa kursseille, ja maanantaina ilmoittaudutaan sitten virallisesti niille mitkä tahdomme ottaa. Viisi kurssia alunperin suunnittelin tsekkaavani, joista kaksi (fonologia ja seminaari Perun espanjasta) otan, kaksi jätän pois odotuksiani vastaamattomuuden ja opettajan epäselvän puheen takia ja viimeinen jäi vähän mysteeriksi, koska molemmat tämän viikon tunnit oli peruttu. Taidan mennä näillä kahdella, koska nekin sisältää jo paljon työtä, täällä tuntuu olevan aika yleistä että työmäärä yhdellä kurssilla on suuri. Fonologiasta on kaksi koetta, viisi läksyartikkelitestiä ja neljä muuta kotitehtävää ja seminaarin osalta tehdään 20-sivuinen selonteko kolmesta espanjankielisestä sanasta tässä heinäkuun alkuun mennessä. Että on varmaan ihan ymmärrettävää, etten enää tahtonut lukea 2-3 kirjaa kirjallisuuskurssille, vai? Mutta nämä kaksi kurssia vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta ja toivottavasti ne jatkuvat sellaisina!

Iltataivas parvekkeelta

Torstaina käytiin kämppiksen Linan kanssa La Rambla-nimisellä ostarilla tässä lähettyvillä, ja kesänloppualeista löytyikin Perun ekat vaateostokset. Hieman eksyttiin matkalla kotiin, mutta se kävi sit päivän liikunnasta kun kannettiin ruokaostoksia ristiin rastiin Pueblo Libren katuja. Eilinen menikin sitten opiskelun parissa (aisiismitähäh pitiks mun sellastakin täällä tehdä??), kun luin fonologian tunnille 25-sivuisen artikkelin. Elämäni toinen lukemani pidempi espanjankielinen artikkeli, aihe todella hankala ja sisältö epäselkeä, ja siitä on testi maanantaina, jipii!

Eilisillalla tänne kämpälle saapui yhden kämppiksen kaveri, joka oli puolisentoista vuotta sitten lähtenyt täältä Limasta kiertämään Etelä-Amerikkaa ympäri polkupyörällä. Kyllä siinä leuka loksahti kun näki kuvia viidakoista, pingviineistä ja jäävuorista! Uskomaton kaveri, joka meinaa tehdä toisen samanmoisen reissun tehdä Aasiassa, kirjoittaa näistä kirjan ja lahjoittaa rahoja perulaisille lapsille. Respect! Kämppisporukalla lähdettiinkin sit perjantai-illan viettoon ensin Liman taidemuseolle kuuntelemaan upeaa jazz-musiikkia ja nauttimaan viinilasillisesta (okei, muut joi olutta) ja siitä hyvin perinteiseen ja tunnelmaltaan noin 40 vuoden takaiseen pubiin, jossa syötiin papa rellenoita, siis perunaa, jossa oli täytteenä lihaa ja sipulia ja ties mitä. Mielenkiintoinen päivä siis!

Meitä oli taas vähän liikaa yhdessä taksissa museolle mennessä, mutta ihan iloisesti yksi kämppiksistä takakontissa matkusti!

Musiikki oli todella upeaa, en oo tiennykään tykkääväni jazzista!

Lähes koko poppoo näkyy kuvassa, käsivarteni pituus toimi editoijana.

Tänään lauantaina sitten aamulla suunnattiin Linan ja Viyanin kanssa kohti Gamarraa La Victorian kaupunginosassa. Gamarra on alue, joka on tupaten täynnä vaatekauppoja ja -kojuja, oikein paljon ihmisiä ja värikästä meininkiä siis riitti! Taksimatka Pueblo Librestä Gamarraan oli mielenkiintoinen, kuskimme kun innostui kovasti siitä, että oli ensimmäinen kerta kun hänen taksissaan on asiakkaita kolmesta eri maasta yhtäaikaa, ja siinä sitten höpöteltiin kaikenlaista. Vähän oltiin varuillamme, kun meitä on varotettu liian ystävällisistä ihmisistä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisi kuskimme vaan olla sosiaalinen ja aidon kiinnostunut. Turvallisuusvinkkejäkin sateli ihan urakalla!

 Muutamien löytöjen lisäksi tehtiin myös semmoinen havainto, että täällä menee hinnoittelu vähän pärstäkertoimella. Ääneen myyjät sanoivat ulkomaisille suunnatut hinnat, ja kun perulaiset meni kysymään niin sitten näytettiin paperinpalalla tai laskimella se oikea hinta. Pienen salakuuntelun jälkeen kävi ilmi, että paita joka olisi minulle maksanut 22 solia, olisi lähtenyt perulaisen ostoskassiin kymmenellä solilla. Riistoa, sanon minä!

Aurinkoa ja lämpöä riitti!

Las chicas en el taxi!

La Victoria kun ei miltään kovin hyvältä alueelta vaikuttanut, hyppäsimme taas taksiin ja suuntasimme Mirafloresiin lounaalle ja katsomaan merta (taas). Nyt ylpeänä voinkin todeta, että tilasin alkupalaksi cebicheä, tyypillistä latinoamerikkalaista ruokaa. Cebiche (jonka voi kirjottaa vaikka kuinka monella erilaisella tavallakin) on siis kalaa, joka on marinoitu jonkinlaisessa sitruunaliemessä ja lautasella on myös sipulia sun muuta. Tämä ruokalaji on ymmärtääkseni lähtöisin Perusta, ja siitä ollaankin täällä todella ylpeitä.

Cebiche oli oikein hyvää, joskin erittäin sitruunaista!

Masut täynnä tallusteltiin ihailemaan merta, ja siellä nähtiinkin hurjasti riippuliitäjiä. Hieman kutkutti itsekin kokeilla, saa nähdä josko sitä joskus uskaltaisi!

Muuten jos kertoilisin kuulumisia, niin voisin todeta, että edelleen on kuuma ja pitää varoa palamista, mutta siihenkin on jotenkin vähäsen alkanut tottua. Muutenkin on alkanut sopeutua tähän maahan, tänäänkin huristeltiin takseila ja bussilla kuin vanhat tekijät ja vaikka toki kaikki on edelleen uutta ja jännää, alan olla asettunut tänne ihan hyvin. Kämppikset on ihana poppoo, joiden kaikkien kanssa tullaan tosi hyvin toimeen ja tänäänkin illalla meinattiin jonkinlaista grillaus&biljardi-iltaa viettää. Espanjan kielen käyttö on myös ottanut harppauksia eteenpäin, tuntuu ainakin että puhe soljuu jo hieman vaivattomammin kuin muutama viikko sitten. Perun espanja on onneksi tosi selkeää, eli ymmärtämispuolikin on sujunut tosi hyvin tähän saakka. Toki välillä täytyy pyytää toistamaan, mutta pääosin en oo kokenut kielimuuria suuntaan tai toiseen. Opiskelumotivaatio on vähän hukassa vielä, tämä yhdistelmä kesä + opiskelu ei tunnu mitenkään luonnolliselta näin suomalaiselle, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde käyntiin! Ensi viikolla pääsiäisloman jälkeen varmasti rutinoituu opiskeluarki enemmän.

Tekstien kommentteihin saa heitellä kysymyksiä jos kiinnostaa tietää lisää jostain tai jotain ihan muuta, toivon että tämä blogi toimisi niin kuulumisten päivittäjänä sukulaisille ja kavereille kuin myös tietolähteenä Peruun tulevaisuudessa tuleville! :)

Ensimmäinen koulupäivä

Nyt on takana eka päivä yliopistolla kurssien merkeissä! Päivä on ollut pitkä, mutta ajattelin jaksaa tänne naputella päivityksen, kun kerta kaikenmoista ehdin tänään kohtaamaan. Aamun eka tunti oli fonologiaa, ja kurssi vaikutti mielenkiintoiselta ja opettaja todella mukavalta ja helpolta ymmärtää. Onneks oon Suomessa käyny fonetiikkaa, sillä se oli vaatimuksena tälle kurssille osallistumiselle! Jotenkin en ainakaan ole itse löytänyt tai sitten meitä ei vaan ole informoitu joidenkin kurssien etukäteisvaatimuksista, kuulin että huomisella kurssilla on kans jotain mitä en kyllä ole käynyt, saa nähdä pystynkö osallistumaan!

Aamulla bussipysäkille tallustellessani näin ambulanssin, joka oli ajanut päin puuta. Jotenkin näin iltasella se tuntuu hieman symbolisesti kuvastavan tätä epäjärjestystä, minkä tässä maassa oon jo useempaan kertaan kohdannut. Mikään ei tunnu kovin järjestelmälliseltä, ei ihmiset eikä bussit eikä yliopistollakaan läheskään kaikki. Ehkä se on tyypillistä täälläpäin, mutta tämmöistä suomalaisorganisaattoria vähän hämmentää kun ei aina ole ihan perillä mitä tapahtuu. Siihen siis kannattaa tänne tulevien varautua henkisesti! Päivän toisen tunnin luokan etsittyäni löysin luokan oven vierestä lapun, jossa kerrottiin tunnin olevan peruttu.

Odotellessani kämppistä lounaalle menoa varten istuskelin opiskelijatilassa juomassa kahvia, ja minua lähestyi joku nainen, joka värväsi opiskelijoita vastaamaan kyselyyn, joka oli osa jonkinlaista tutkimusta. Kappas vain, tutkimuksen tekijänä oli Åbo Akademi, ja kyllä tämän naisen ilme oli huvittava kun minulle tarjosi suomalaistutkimusta ja sanoin olevani suomalainen, että haittaakse. Kyllä maailma on pieni! Toivottavasti en sotke tutkimusta nyt suomalaisillavastauksillani...

Mä oon myös tässä viimeisen viikon aikana törmännyt yhteen perulaispoikaan ihan sattumalta jo neljä kertaa, mikä on tosi hassua. Ekan kerran törmättiin kun hän kysyi ihan sattumalta minulta  neuvoa johonkin asiaan ja nyt tuntuu et hän tupsahtelee vastaan joka puolella, tänäänkin kahteen otteeseen. En oo vielä ihan perillä siitä, onko hän semmoinen lipevä tapaus vaiko mahtaisiko hän kenties pian olla ensimmäinen perulainen kaverini, mutta saa nähdä! Olis kyllä tosi kiva tutustua vaihtareiden lisäksi paikallisiin, voisi saada enemmän irti vielä tästä kaikesta ja tutustua aitoon perulaisuuteen. Plus että mua kiehtoo tämä Perun espanja, tahtoisin selvittää minkälaisia eroja siinä on muihin maihin verrattuna ja millaisia sanoja ja ääntämistapoja siinä on.

Syömään meno oli kans hieman kaoottinen tilanne. Ruokaloita kampuksella on muutama, ja kaikkiin oli ihan järkyttävät jonot. Jos Ilokivellä kahdentoista aikaan on pitkä jono, oli nämä ehkä kolme kertaa pidempiä. Minä en oo ihan vielä päässyt perille tästä ruokalasysteemistä täällä, kun ensin pitää ilmeisesti ostaa ruokalippu eri paikasta ja sitten hakea ruoka eri jonon kautta ja kaikkien niiden jonojen keskellä mentiin ihan pyörryksiin ja päätettiin hakea voileivät viereisestä kahvilasta. Jospa tuon ruokalahaasteen ottaa vastaan joku toinen päivä.

Sittenpä minulla olikin viiden tunnin tauko, ja ehdin tulla kämpälle pesemään pyykkiä ja skypettelemään kotiinpäin kavereiden kanssa. Oli ihana nähdä tutut, rakkaat ihmiset ja höpötellä ihan kuin aina ennenkin!

Viimeiselle tunnille mennessäni kummastelin kun luokan ovi oli kiinni eikä ketään näkynyt odottamassa, vaikka olin vaan 5 minsaa etuajassa. No kurkistin viereiseen luokkaan ja siellähän se tunti sitten olikin! Opettaja pyysi minua esittelemään itseni luokalle suomeksi, ja kaikki lähinnä katsoivat minua oudosti. Oh, well. Pikkuhiljaa minulle valkeni, että en todellakaan saapunut tunnin alkuun, sillä siellä kovaa vauhtia käytiin oppimispsykologian ja filosofian yhteyksiä. Opettaja puhui nopeammin mitä kukaan vielä tähän mennessä, ja jossain vaiheessa luovutin ymmärtämisen suhteen, ei kello kuuden jälkeen enää muutenkaan jaksa! 45 minuutin päästä saapumisestani tunti loppui, ja menin hämmentyneenä opettajalta tiedustelemaan aikataulua. No, en edelleenkään ole varma mistä on kyse, mutta joko olen ymmärtänyt asioita melkoisen väärin tai minulle on annettu väärää tietoa. Olin saapunut tunnin myöhässä, ja kurssin aikataulut oli jotain ihan muuta kun olin luullut. Ehkä sitten suosiolla vaan jätän tuon kurssin pois ja koitan pysyä kärryillä tästä edespäin!

Miraflores, kisuja ja bileet

Taas on parissa päivässä ehtinyt tapahtua kaikenlaista, niin kirjoittelenpa sitten saman tien tänne kuulumiset tuoreeltaan! Perjantaina lähdettiin saksalaisen kämppiksen (jota voisin jo hyvinkin kutsua kaveriksi!) kanssa Mirafloresiin tutkailemaan paikkoja. Hypättiin hetken ihmettelyn ja pyörimisen jälkeen oikeaan bussiin, ja 40 minuutin ruuhkabussissa seisomisen jälkeen jäätiin pois Parque Kennedyn kohdalla. Mä en oikein tiedä miksi, mutta siellä on ihan hullun paljon kissoja!

Raukkaparat oli laihoja ja nälkäisiä, onneks niitä ihmiset käy ruokkimassa!

Täältä suunnattiin sitten kohti merenrantaa! Oli jotenkin upeeta ja hurjaa nähdä Tyynimeri, tuntui hassun epätodelliselta olla todella täällä näin kaukana. Ihailtiin merinäkymää Parque del Amorilta käsin, ja käytiin myös semmoisessa hulppeassa ostoskeskuksessa mistä näkyi kans merelle.

Merenrannan ja ostarin jälkeen lähdettiin tallustelemaan takas kohti lähtöruutua, ja matkalla piipahdettiin parissa kivassa vaatekaupassa. Vielä en oo mitään ostanu, mutta semmoisia ihania värikkäitä hameita ja mekkoja ja housuja ja kaikkea täällä on hurjasti, ah! Anyway, sit hypättiin toiseen bussiin ja mentiin Parque de las Aguas:iin, joka oli semmoinen vesi-valopuisto. Todella vaikuttavan näköisiä taideteoksia olivat tehneet vesisuihkujen ja valojen kanssa! Puistossa törmättiin sitten porukkaan muita vaihtareita, ja lähdettiin vielä Liman keskustaan illalliselle todella omituiseen jalkapalloravintola-diskoon. Teemana jalkapallo, tarjolla ravintolamenu ja selän takana dj soitti 2000-luvun alun poppia. Mielenkiintoinen yhdistelmä! Keskustassa nähtiin myös hurjasti poliiseja, koska nyt on presidentinvaalikampanjointi kovassa vauhdissa täällä ja juuri tuona iltana oli ollut jonkinlainen protestimarssi. Vähän hurjistutti siellä liikkua, varsinkin kun meille on sanottu, ettei poliittisiin tapahtumiin saa osallistua, mutta luikittiin äkkiä ravintolaan eikä mitään ongelmia ollut.

Perulainen nuoripari suihkulähteen keskellä

Siinä siis otsikon kohdat yksi ja kaksi, viimeisenä ja tällä kertaa ehkä myös vähäisimpänä bileet. Eilinen päivä kului siis kahden aktiviteetin parissa, joista eka oli vaihtarilounas täällä läheisessä ravintolassa. Söin paikallista ruokaa nimeltä lomo saltado, mikä oli semmoista lihaa riisin, perunan ja sipulin kanssa, oli tosi hyvää! Järjestäjien taholta tuo lounas vähän ontui, meni tunti ennen kuin saatiin juomat ja puolitoista alkupaloihin, että näin entisenä ainejärjestöhallituksen tapahtumavastaavana en voinut hieman olla arvioimatta toiminnan sujuvuutta. No mutta, sitten illalla oli vuorossa Erasmus Liman järkkäämät vaihtareiden integraatiobileet. Pippaloihin lähdettiin busseilla Mirafloresista, ja matka kesti reilun tunnin Cieneguillaan, joka vaikutti vähän hämärältä alueelta, loppupäästä ei ollut edes katuvaloja. Hetken matkalla näytti että bussi on eksyksissä, mutta lopulta löydettiin biletalo. Siellä oli sitten uima-allas ja tuoleja ympäri pihaa, dj ja baaritiskit, joita Erasmuksen tyypit pyörittivät. Ruokaa oli kyllä, mutta siitä piti maksaa erikseen, mikä oli vähän pettymys kun koko tapahtuma oli suht kallis muutenkin. Ilta meni ihan kivasti beer pongia pelaillen, tanssien ja uusien ihmisten kanssa jutellen, ja löysin viisi suomalaista!! Maistoin piscoa, perulaista alkoholia, mutta siitä tehdyt drinkit oli niin älyttömän tujuja, että pitää maistaa jossain toisessa paikassa uudestaan, jos saisi vähän paremman drinkin.

Paluubussiin lähdettiin kolmen jälkeen, ja siinä vaiheessa osa porukkaa oli kyllä nauttinut vähän turhankin runsaasti baarin antimista. Reilun tunnin paluumatka oli kyllä hirveimpien bussimatkojen top 3:ssa; väsytti aivan kamalasti, ihmisiä oksenteli ikkunoista, bussi sammui ylämäessä ja olo oli todella epätodellinen; ensimmäistä kertaa täällä olon aikana oli olo että ei ole kivaa. Vihdoin ja viimein päästiin kuitenkin takasin Mirafloresiin, mistä otettiin taksi kotiin. Turvallisuus täällä ei aina oo niin just viimesen päälle, tuollakin taksimatkalla oltiin kuskin lisäksi 7 henkilöä, kaks takakontissa ja takapenkillä päällekkäin. Että semmoista!

Tänään suuntana ranta (jos kämppikset ei oo ihan kamalassa krapulassa) ja henkistä valmistautumista huomiseen kurssien alkuun!