Viimeisiä viedään

Päiviä nimittäin Limassa ennen viimeistä suurta seikkailua on jäljellä tämä päivä mukaanlukien neljä. Neljä! Näihin tuleviin päiviin sisältyy yksi lopputyön palautus, yksi lopputentti ja pakkailut sekä viime hetkistä nauttiminen täysin siemauksin. Ensi torstaina sitten koittaa lähtö reissuun, kohteena Chile ja Bolivia, ja Titicaca-järven ja Cuzcon kautta paluu Limaan. Sen jälkeen mulla on kolme (?!) yötä Limassa ennen yli vuorokauden matkustusta kotiinpäin. En voi todellakaan uskoa, että nyt jo on loppumaisillaan tämä kokemus, tämä on ollut ehdottomasti elämäni uskomattomin seikkailu niin monella tapaa.

Seuraavassa siis taas hieman satunnaisia kuvia sieltä täältä viime viikkojen ajalta, ja kertomuksia kaikesta muusta mitä on tullut puuhailtua. Ensimmäisenä yhdistelmä opiskelua & talvea, jos joku tätä lukeva tänne saapuu opiskelemaan, älkää eläkö harhakuvitelmassa että on viisi kuukautta kesää. Se ei mene niin. Ei täällä mikään pakkanen oo, mutta kostea viileys on ikävää. Lämmintäkin siis kantsii olla mukana.

Yliopistolla järjestettiin vaihtareiden läksiäistapahtuma. Keräännyttiin auditorioon, saatiin t-paidat ja kyselylomake, ja sitten yliopiston ihminen kiitti kaikkia, pikavauhtia veti tietokilpailun, ilmoitti kuvakisan voittajat, otettiin ryhmäkuva, ja valuttiin ulos salista, ja sit oli tarjolla pikkuisen purtavaa. Koko homma ohi 45 minuutissa, sinänsä kiva että järjestivät mutta kun koko aikana ei meitä vaihtareita ole oikein huomioitu mitenkään niin ei tämäkään ollut järisyttävän sentimentaalinen tapahtuma. Se huomautuksena tänne tuleville; alkuorientaation jälkeen ootte omillanne. Ei sinänsä välttämättä huono asia, ja varmasti tapahtumaa löytyy jos jonkinlaista, mutta oma aktiivisuus on lähes ainoa tapa löytää niitä. Näin loppusuoralla sitä huomaa, että kun otin vain vähän kursseja, en tutustunut älyttömän moneen perulaiseen, ja vaihtareiden läksiäisissäkin suurin osa oli tuntemattomia kasvoja. En tiedä, olisko pitänyt bilettää enemmän tutustuakseen enemmän ihmisiin, mutta koska en sitä jotenkin jaksanut niinkään niin olen tyytyväinen näihin ihmisiin joihin olen tutustunut. Ei se määrä vaan se laatu, eiks niin?

Mitäs muuta... kävin todistamassa pari kolme viikkoa sitten suurta perulaista kansallishenkeä Copa American Peru-Brasilia pelin tiimoilta, tunnelma oli katossa varsinkin kun Peru voitti ottelun. Jalkapallosta en niin välitä, mutta oli hauska nähdä miten Perussa näyttäytyy urheiluhulluus.

Toinen juttu, hävitin puhelimeni. Neljä kuukautta selvisin ilman minkään kadottamista tai ryöstetyksi tulemista, ja sitten omaa huolimattomuuttani hukkasin puhelimen. No, eipä sille mitään mahda, ja onneksi se oli jo vähän vanha ja hituroiva, eikä onneks paljon tärkeitä kuviakaan kadonnut kun niitä oon koneelle siirrellyt. Hommasin sitten perulaisen numeron, jonka mukana tuli Whatsapp joka toimii ilman wifiäkin, silver lining! Taas kerran vinkki: kun tulet Peruun, hommaa perulainen prepaid. Se ei maksa paljoa, ja jos tarvii johonkin soittaa, niin suominumerolla se on ihan törkeän kallista. Onneksi olin fiksu ja otin Suomesta varapuhelimen (toinen vinkki), niin ei tarvinnut vähäisiä rahojani laittaa uuden puhelimen ostoon. Paljon parempi käyttää rahat vaikka ruokaan, kuten tähän viidakkoravintolan herkkuannoksen:

Viidakossa ruoat saa yleensä ranskalaisten sijaan banaanilla, mikä on jotenkin tosi huvittavaa. Tämä ruokapaikka Lincessä tarjoaa perulaista ruokaa viidakon vaikutteilla, suosittelen! Ja nyt kun kerran ollaan ruoasta puhumassa, kävin myös sushilla semmosessa hassussa Pokemon-vaikutteisessa paikassa, jossa yhden tilaamamme sushiannoksen nimi oli Pikachu.

Näiden ohella tuli käytyä myös muutama viikko sitten ohikulkiessa kuuntelemassa perun suosituimman reggaebändin ilmaiskeikkaa, ja sen jälkeen nappasin jopa yhteiskuvan tämän Laguna Pain solistin kanssa. Heheheh, fanikuva artistin kanssa josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta tulipahan otettua! Viime viikolla kävin myös inkamarketilla täällä Limassa, ja löysin ehdottoman lempparituliaisen (mitä en kuitenkaan ostanut käytännön syistä). Että semmoista!

Melkein starstruck

Maisa <3 laama

Nyt Perussa useamman kuukauden asuneena voisin vielä hieman neuvoa mahdollisia tulevia vaihtareita, nimitttäin asuinalueiden valinnassa. Pueblo Libre on tosi kätsä ollessaan niin lähellä Católicaa (ja San Marcosia), mutta jos saisin nyt valita uudestaan, menisin todennäköisesti San Isidroon, joka on yksi rikkaimpia kaupunginosia. Siellä on vartijoita ylläpitämässä turvallisuutta vaikka kuinka, siellä on rauhallista ja nättiä. Siellä järkätään vaikka mitä ilmaisfestareita ja konsertteja, vaikket sinne muuttaiskaan kantsii pitää silmällä mitä siel tapahtuu! Kävin mm. ilmaisella afroperulaisen tanssin tunnilla viime viikonloppuna. Siellä jaetaan myös puistojen oliivipuiden oliiveja asukkaille kun ne käy maksamassa verot, miten siistiä! On siellä varmaan vähän kalliimpaakin, mutta se on kätsästi kompromissi välimatkojen suhteen, ei hurjan kaukana yliopistolta mutta myös Miraflores ja Barranco on lähempänä. Miraflores olis toinen, siellä on kans puhtaampaa ja modernimpaa kun Pueblo Libressä. Miinuksena turistit ja pitempi välimatka, plussana kissapuisto. Kämppää valitessa kantsii myös selvittää kaikki säännöt, ja miettiä onko ne ok koska jotkut on aika tarkkoja niistä. Lisäksi jos olet yhtään omaa tilaa kaipaava suomalainen vetäytyjä tai muuten vaan tykkäät rauhallisuudesta niin ei kannata ehkä mennä hurjan isoon taloon. Sanonpahan vaan että meitä on täällä yhteensä ollut 11 ja se on ihan liikaa.

Nyt alan opiskella ensi viikon akateemisiin loppurutistuksiin, ja nautin vielä viimeisistä päivistäni Limassa. Vaikka tuntuu ihan mahdottoman haikealta ajatus, että pitää tämä maa jättää, oon myös samalla iloinen kotiinpaluusta ja odotan innolla Suomen puhdasta ja lämmintä hanavettä, liikennesääntöjä, puhtaita busseja, omaa kämppää, kuivauskaappeja, hiljaisia katuja sekä perheen ja kavereitten näkemistä. Besitos!