Maisa maailmalla, osa 3: Puno & Cusco

Hola otra vez!

Koti-Peruun päästyämme saavuimme Punon kaupunkiin. Matkavinkkinä voisin todeta, että välttämättä ei ole pakko viettää yötä sekä Copacabanalla että Punossa, toki riippuu haluaako kiertää kaikki opaskierrokset mitä tarjolla on. Puno oli melko samantyylinen kaupunki kuin Copacabana turistiaktiviteettiensa myötä, joskin kaupungissa oli myös enemmän perulaisia sekä ei-turistialueita. Yöunien jälkeen päätin lähteä retkelle Titicaca-järven kelluville saarille, Los Uros-saarille. Sana titicaca on quechuan kieltä ja tarkoittaa titi= puma (puuma) caca=piedra (kivi). Tämä johtuu siitä, että Bolivian puolella oleva Isla del Sol (saari inkarakennuksineen ja turistinähtävyyksineen) on ylhäältäpäin katsottuna puuman muotoinen.

Opas ja saarella asuva nainen selittivät, kuinka saaret rakennetaan kelluviksi. Hurjaa, miten juurien tiukentamista maapaloista sekä kuvassa näyvästä kasvista saa saaren joka ei uppoa!

Päivän Punossa päätimme taas kerran bussiasemalle, josta otimme yöbussin kohti Cuscoa. Cuscossa kävimme toukokuussa jo kerran Machu Pichua ihastelemassa, mutta tykästyimme kaupunkiin niin paljon, että päätimme palata. Ja nähtäväähän siellä riittää, kaduilla näkyy kylttejä, joissa Cuscoa kutsutaan Perun turismin pääkaupunkina. Ja täytyy sanoa, että parhaimmat kokemukset olen siellä kokenut!

Ensimmäisen päivän vietimme ihan vain rentoutuen, sillä hostellihuoneen saaminen hieman kesti. Saavuimme hostellille aamuviideltä, ja jouduimme ensin odottamaan tunnin pätevämmän ihmisen saapumista varauksen muuttamiseksi oikeaksi, ja sitten odottelimme kymmeneen asti huoneen siivousta. Lopulta saimme päivän käyntiin ja vietimme päivän kaupungilla. Vierailimme muunmuassa Qoricancha-temppelissä ja marketeilla, ja kävelimme pitkin jo tuttuja katuja yllättävässä lämmössä auringonpaisteen myötä. Bolivian jälkeen oli ihmeellistä, että yksi t-paita oli tarpeeksi!

Seuraavat kaksi päivää olivat pitkiä, mutta täynnä nähtävää: ensiksi teimme Valle Sagrado-kierroksen Cuscon ympärillä olevien kylien inkarakennelmille. Päivä oli pitkälti bussissa istumista (taas kerran), mutta kohteet olivat oikein hienoja. Viimeisenä kokonaisena päivänä minä päätin vielä tehdä yhden retken, joka osoittautuikin yhdeksi upeimmista kokemuksistani: Rainbow Mountain, La montaña de los siete colores. Sitä varten tuli minibussi hakemaan aamukolmelta, ja kolmen tunnin ajomatkan ja aamupalan jälkeen aloitimme viiden tunnin patikkaretken jo huimista 4 300 metrin lukemista. Kiipeämistä kesti reilu kolme tuntia sateenkaarivuorelle, ja matkan varrella saimme ihailla upeita vuoristomaisemia ja söpsöjä alpakkalaumoja. Tämä patikkaretki oli elämäni haastavin, ja jossain vaiheessa matkan tavoite pääni sisällä vaihtui vuoren näkemisestä ylipäätään huipulle pääsyyn. Matkaa tein ajoittain kaksi askelta kerrallaan ennen tauon pitämistä, noissa korkeuksissa minulla on jo hankala hengittää etenkin fyysisessä rasituksessa. Mutta suomalainen sisu sai minut lopulta kapuamaan huipulle, joka oli huimat 5 100 metriä korkea ja näköala vuorelle upea. Olen oikein ylpeä itsestäni! Parin tunnin paluumatka oli jo helpompi, mutta kyllä oli hiljaista paluumatkalla bussissa patikoitsijen torkkuessa vaikka vasta iltapäivällä. Palasin Cuscoon väsyneenä mutta onnellisena uudesta upeasta kokemuksesta.

Pisaqin inkaterassit

Ollantaytambo

Auringonlasku Chincherossa

Aamun koittaessa aamupalalla ennen patikoinnin aloittamista

Here we go...!

Huippu näkyvissä!

Voittajafiilis! Korkeutta 5100 metriä

Perjantaina nousimme haikein mielin lentokoneeseen kohti Limaa, jossa meitä odotti jo unohtunut ilmankosteus sekä harmaa sää. Tavallaan oli jo sanonut hyvästit Liman tärkeille ihmisille ja kaupungille, joten palaaminen oli outoa. Oma huonekaan ei enää tunnu niin omalta huoneelta, sillä alkaa jo olla valmis lähtemään oikeaan kotiin Suomeen.

Tämän hetken fiiliksiä on aika hankala kuvailla sanoin. Laukut on lähes pakattu ja jäljellä on yksi päivä ennen aamukahdeksalta maanantaina lähtevää lentoa. Tänne jää palanen sydäntä, sillä Peru on antanut minulle elämäni seikkailun. Lukemattomia muistoja, unohtumattomia hetkiä, tärkeitä ihmisiä ja kokemuksia vailla vertaa, olen aivan uskomatoman onnellinen ja kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta, joka minulle suotiin. Ja voin sanoa, olen ottanut siitä kaiken irti!

Péru en mi corazón, algún día volveré!