Täällä ollaan!

Kaiken sen jännäämisen ja suunnittelun jälkeen se oikeesti tapahtu, mä oon Perussa! Jyväskylälle sanoin heipat jo sunnuntaina, ja suuntasin siskon luokse Helsinkiin lähtölaskentaa varten. Siellä sai jotenkin rentouduttua ja oikeesti suuntauduttua siihen, että nyt on se lähdön aika. Tiistaiaamuna oli todella aikainen herätys, ja vaikken kovin tietoisesti varsinaisesti jännittänytkään niin kuitenkin sen verran että yöunet jäi hyvin vähäisiks.

Helsingissä ylimpänä pakkausapurina oli tarkastajakissa Aksu

Helsinki-Vantaalla check-iniä tekemässä väsyneenä mutta odottavaisena!

Ihan turhaan olin stressaillut lentokentillä toimimisesta, koko matka sujui todella hyvin ilman mitään kommelluksia. Lensin tosiaan American Airlinesilla Lontoon ja Dallasin kautta, eikä kummassakaan ollu sitten mitenkään kamalan suuria passi- tai muita tarkastuksia ja kuulusteluja. Jenkkeihin lentäessä aikaero alkoi kiusata ja siitä eteenpäin matkanteko meni vähän semmoisessa sumussa. Liman lennolla sain kuitenkin vähän nukuttua ja olin virkeenä katselemassa ikkunasta alapuolelle Etelä-Amerikkaa. Koneessa piti täyttää pari lomaketta maahantuloa ja tullia varten, ja vaikka otin varuilta englanninkieliset niin silti jouduin kyseleen apua vierustovereilta. Läpi pääsin kuitenkin, ja matkalaukkukin hihnalle ilmestyi, mikä oli yks juttu mitä jännäsin.

Dallasin valot näytti kivalta ylhäältä käsin

Mun vuokranantajapariskunta tuli mut hakemaan lentokentältä nimikyltin kanssa, mikä oli hauskaa ja helpotti mun elämää suunnattomasti. Ajettiin yliopiston ohi, ja paikka näytti aika hienolta, innolla odotan että sinne pääsen tutustumaan! Kämppiksiä oon tavannut jo viisi, he ovat Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Sveitsistä, todella mukavia kaikki! Pienen virkistäytymishetken jälkeen lähdin parin kämppiksen kanssa etsimään supermarkettia, missä vierähtikin melko pitkään, kun jo itse kaupassa asioimiseen meni tavallista kauemmin, esimerkiksi siks että en aina ymmärtäny mitä missäkin paketissa oli. Plus että perulaisilla kassatädeillä ei oo minkäänlaista kiirettä palvella sitä asiakasta mikä siinä nenän edessä on, vaan samalla voi jutskailla muille myyjille ja vastata kolmen muun asiakkaan kysymyksiin. Ostosten tekoa seurasi ympäriinsä ravailua pankin etsinnän merkeissä, mikä oli lopulta mun osalta vesiperä koska jostain syystä en saanut kortillani rahaa automaatista. Noh, tapaani epätyypillisesti en panikoinut ollenkaan vaan koklattiin toisessa paikassa ja siellä sit onnistui. Huh!

Tämmöiset näkymät on mun kämpän parvekkeelta, ei paha!

Helteessä kauppakassien kanssa sit etsittiin vielä kämpän lähikauppa ja vettä. Nyt pitää totutella sitten väkisin tämmöiseen järkyttävään muovintuhlaukseen, kun kaikki vesi pitää ostaa pulloissa. Mutta minkäs teet, tänäänkin lämpötila on ollut varmasti lähempänä +30 astetta ja naaman väristä näkee et ilman vettä nuupahtais ihan saman tien. Noin muuten nyt yleisesti ensivaikutelma Limasta on kostea, kuuma ja liikenne on aika hurjaa. Sen lisäks musta tuntuu et mua tuijotetaan, varmaan erotun joukosta ihon värin ja espanjan aksentin (puutteen) ansiosta. Mutta hyvät fiilikset, vaikka väsyttää ja hikoiluttaa ja edelleen aika pyörällä päästään kaikesta. Jotenkin tuntuu et olisin ollu täällä jo ikuisuuden, vaikka oikeesti siitä on noin kahdeksan tuntia kun olin perillä. Espanjaakin oon päässyt puhumaan, ja se sujuu yhtä vaivattomasti mitä arvelinkin. En todellakaan pysty sanomaan kaikkea mitä tahtoisin, mutta ei oo tarvinnu olla hiljaakaan kun en kehtaisi espanjaa suustani päästää.

Tuntuu et oon kaukana kotona, mikä on aika hurjaa, mut samalla tuntuu siltä että tästä voi tulla aivan uskomaton kokemus. Nyt vaan sopeutumaan ja sukeltamaan Liman maailmaan pikkuhiljaa. Lisää kuulumisia paikkoin :)