Opiskelua ja shoppailua

Pitkän mutta mahtavan lauantaipäivän lopulla on hyvä päivittää ekan opiskeluviikon kuulumiset. Viikko on mennyt aika pitkälti yliopistolla tunneilla käydessä; tällä viikolla vaihtarit sai siis vapaasti osallistua mille tahansa kursseille, ja maanantaina ilmoittaudutaan sitten virallisesti niille mitkä tahdomme ottaa. Viisi kurssia alunperin suunnittelin tsekkaavani, joista kaksi (fonologia ja seminaari Perun espanjasta) otan, kaksi jätän pois odotuksiani vastaamattomuuden ja opettajan epäselvän puheen takia ja viimeinen jäi vähän mysteeriksi, koska molemmat tämän viikon tunnit oli peruttu. Taidan mennä näillä kahdella, koska nekin sisältää jo paljon työtä, täällä tuntuu olevan aika yleistä että työmäärä yhdellä kurssilla on suuri. Fonologiasta on kaksi koetta, viisi läksyartikkelitestiä ja neljä muuta kotitehtävää ja seminaarin osalta tehdään 20-sivuinen selonteko kolmesta espanjankielisestä sanasta tässä heinäkuun alkuun mennessä. Että on varmaan ihan ymmärrettävää, etten enää tahtonut lukea 2-3 kirjaa kirjallisuuskurssille, vai? Mutta nämä kaksi kurssia vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta ja toivottavasti ne jatkuvat sellaisina!

Iltataivas parvekkeelta

Torstaina käytiin kämppiksen Linan kanssa La Rambla-nimisellä ostarilla tässä lähettyvillä, ja kesänloppualeista löytyikin Perun ekat vaateostokset. Hieman eksyttiin matkalla kotiin, mutta se kävi sit päivän liikunnasta kun kannettiin ruokaostoksia ristiin rastiin Pueblo Libren katuja. Eilinen menikin sitten opiskelun parissa (aisiismitähäh pitiks mun sellastakin täällä tehdä??), kun luin fonologian tunnille 25-sivuisen artikkelin. Elämäni toinen lukemani pidempi espanjankielinen artikkeli, aihe todella hankala ja sisältö epäselkeä, ja siitä on testi maanantaina, jipii!

Eilisillalla tänne kämpälle saapui yhden kämppiksen kaveri, joka oli puolisentoista vuotta sitten lähtenyt täältä Limasta kiertämään Etelä-Amerikkaa ympäri polkupyörällä. Kyllä siinä leuka loksahti kun näki kuvia viidakoista, pingviineistä ja jäävuorista! Uskomaton kaveri, joka meinaa tehdä toisen samanmoisen reissun tehdä Aasiassa, kirjoittaa näistä kirjan ja lahjoittaa rahoja perulaisille lapsille. Respect! Kämppisporukalla lähdettiinkin sit perjantai-illan viettoon ensin Liman taidemuseolle kuuntelemaan upeaa jazz-musiikkia ja nauttimaan viinilasillisesta (okei, muut joi olutta) ja siitä hyvin perinteiseen ja tunnelmaltaan noin 40 vuoden takaiseen pubiin, jossa syötiin papa rellenoita, siis perunaa, jossa oli täytteenä lihaa ja sipulia ja ties mitä. Mielenkiintoinen päivä siis!

Meitä oli taas vähän liikaa yhdessä taksissa museolle mennessä, mutta ihan iloisesti yksi kämppiksistä takakontissa matkusti!

Musiikki oli todella upeaa, en oo tiennykään tykkääväni jazzista!

Lähes koko poppoo näkyy kuvassa, käsivarteni pituus toimi editoijana.

Tänään lauantaina sitten aamulla suunnattiin Linan ja Viyanin kanssa kohti Gamarraa La Victorian kaupunginosassa. Gamarra on alue, joka on tupaten täynnä vaatekauppoja ja -kojuja, oikein paljon ihmisiä ja värikästä meininkiä siis riitti! Taksimatka Pueblo Librestä Gamarraan oli mielenkiintoinen, kuskimme kun innostui kovasti siitä, että oli ensimmäinen kerta kun hänen taksissaan on asiakkaita kolmesta eri maasta yhtäaikaa, ja siinä sitten höpöteltiin kaikenlaista. Vähän oltiin varuillamme, kun meitä on varotettu liian ystävällisistä ihmisistä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisi kuskimme vaan olla sosiaalinen ja aidon kiinnostunut. Turvallisuusvinkkejäkin sateli ihan urakalla!

 Muutamien löytöjen lisäksi tehtiin myös semmoinen havainto, että täällä menee hinnoittelu vähän pärstäkertoimella. Ääneen myyjät sanoivat ulkomaisille suunnatut hinnat, ja kun perulaiset meni kysymään niin sitten näytettiin paperinpalalla tai laskimella se oikea hinta. Pienen salakuuntelun jälkeen kävi ilmi, että paita joka olisi minulle maksanut 22 solia, olisi lähtenyt perulaisen ostoskassiin kymmenellä solilla. Riistoa, sanon minä!

Aurinkoa ja lämpöä riitti!

Las chicas en el taxi!

La Victoria kun ei miltään kovin hyvältä alueelta vaikuttanut, hyppäsimme taas taksiin ja suuntasimme Mirafloresiin lounaalle ja katsomaan merta (taas). Nyt ylpeänä voinkin todeta, että tilasin alkupalaksi cebicheä, tyypillistä latinoamerikkalaista ruokaa. Cebiche (jonka voi kirjottaa vaikka kuinka monella erilaisella tavallakin) on siis kalaa, joka on marinoitu jonkinlaisessa sitruunaliemessä ja lautasella on myös sipulia sun muuta. Tämä ruokalaji on ymmärtääkseni lähtöisin Perusta, ja siitä ollaankin täällä todella ylpeitä.

Cebiche oli oikein hyvää, joskin erittäin sitruunaista!

Masut täynnä tallusteltiin ihailemaan merta, ja siellä nähtiinkin hurjasti riippuliitäjiä. Hieman kutkutti itsekin kokeilla, saa nähdä josko sitä joskus uskaltaisi!

Muuten jos kertoilisin kuulumisia, niin voisin todeta, että edelleen on kuuma ja pitää varoa palamista, mutta siihenkin on jotenkin vähäsen alkanut tottua. Muutenkin on alkanut sopeutua tähän maahan, tänäänkin huristeltiin takseila ja bussilla kuin vanhat tekijät ja vaikka toki kaikki on edelleen uutta ja jännää, alan olla asettunut tänne ihan hyvin. Kämppikset on ihana poppoo, joiden kaikkien kanssa tullaan tosi hyvin toimeen ja tänäänkin illalla meinattiin jonkinlaista grillaus&biljardi-iltaa viettää. Espanjan kielen käyttö on myös ottanut harppauksia eteenpäin, tuntuu ainakin että puhe soljuu jo hieman vaivattomammin kuin muutama viikko sitten. Perun espanja on onneksi tosi selkeää, eli ymmärtämispuolikin on sujunut tosi hyvin tähän saakka. Toki välillä täytyy pyytää toistamaan, mutta pääosin en oo kokenut kielimuuria suuntaan tai toiseen. Opiskelumotivaatio on vähän hukassa vielä, tämä yhdistelmä kesä + opiskelu ei tunnu mitenkään luonnolliselta näin suomalaiselle, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa lähde käyntiin! Ensi viikolla pääsiäisloman jälkeen varmasti rutinoituu opiskeluarki enemmän.

Tekstien kommentteihin saa heitellä kysymyksiä jos kiinnostaa tietää lisää jostain tai jotain ihan muuta, toivon että tämä blogi toimisi niin kuulumisten päivittäjänä sukulaisille ja kavereille kuin myös tietolähteenä Peruun tulevaisuudessa tuleville! :)