Pääsiäinen Ayacuchossa

Pääsiäinen meni tänä vuonna ilman suklaamunia, mutta voisin sanoa että kokemani korvaa munat täysin. Vietin pääsiäisen, semana santan, Ayacuchon kaupungissa. Ayacucho on noin 150 000 asukkaan pikkukaupunki noin 2700 metriä merenpinnan yläpuolella Andien vuoristossa, ja se tunnetaan myös nimellä Huamanga. Kaupunki on Perun pääsiäisen place to be, sillä juhlaa vietetään kaikista perinteisimmin ja suurimmin, ja siksi minäkin sinne löysin tieni.

Reissusta vastasi järjestö Erasmus Perú, joka järjestää reissuja ja bileitä vaihto-opiskelijoille (millä ei kuitenkaan oo mitään tekemistä Euroopan Erasmuksen kanssa ymmärtääkseni) ja matkalla oli mukana 80 opiskelijaa. Matkaan lähdettiin keskiviikkona illalla busseilla Mirafloresista yhdentoista maissa, ja ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin aamun valjettua puoli kahdeksalta keskellä vuoristoa, jolloin alkoi jo hieman tuntua korkeus hengittäessä. Muita ongelmia minulle ei kyllä onneksi tullut korkeuden kanssa matkan aikana! Matka jatkui vielä jonkin aikaa, ja kello 13 saavuttiin lopulta Ayacuchoon lähes 14 tunnin matkanteon jälkeen. Bussissa vietetyn yön jälkeen olo ei ollut hehkein, eikä hotellikaan sen puoleen. Mutta lounas hieman virkisti, ja sitten lähdettiinkin kaupunkikierrokselle paikallisten oppaiden johdolla.

Näkymä Ayacuchon ylle bussin ikkunasta saavuttaessa

Plaza de las Armas

Sieltä vuoret pilkottaa Arco de San Franciscon takaa

Käytiin marketilla...

...ja paikallisten käsityöläisten pajoissa...

...jossa kuultiin ja nähtiin paikallisista materiaaleista ja valmistusmenetelmistä.

 Torstain pääsiäisperinteisiin kuului myös tapa käydä seitsemässä kirkossa illan aikana, valmistautuen pääsiäisjuhlaan. Mekin osallistuimme perinteeseen, vaikkakin välissä käytiin pitsalla ja visiitit oli nopeita ja päättyivät aina ryhmäkuvaan kirkon edessä näyttäen sormilla monesko kirkko oli kyseessä. Turisteja mitä turisteja.

Perjantai-aamuna iski eteläamerikkalainen todellisuus, nimittäin hotellilta loppui vesi. Loppuviikonlopun vettä oli silloin tällöin vessoissa ja suihkuissa, mikä oli aika mielenkiintoista. Alettiin epäillä, että he katkaisivat sen tarkoituksella, mikä ei yllättäisi, hotelli kun muutenkin oli rakennustöiden alla (paikka siis näytti olevan remontissa mutta mitään rakennustöitä ei kuitenkaan siellä tehty).

Perjantain retki suuntasi korkealle vuorille, ja matkalla kuultiin perulaisista kasveista ja niiden terveys- ja lääkevaikutuksista sekä maisteltiin koka-lehtiä. Koka-kasvin lehtiä käytetään siis esimerkiksi coca-colan ja kokaiinin valmistukseen, mutta lehdet sellaisenaan on hyväksi korkeilla paikoilla päänsäryn ym. estämiseksi ja ne myös antavat energiaa, vähentävät nälkää ja janoa ja piristävät mielialaa. Iloisena poppoona saavuttiin sitten Pampa de la Quinua (Pampa de la Ayacucho) - nimiseen paikkaan, joka on aukio n. 3300 metrin korkeudella merenpinnasta. Paikka on 1824 toiminut Perun itsenäisyyssodan viimeisen taistelun tapahtumapaikkana Espanjaa vastaan. Nyt hieman turistipaikka, mutta mahtavat maisemat oli. Myös yksi reissun kohokohdista tapahtui siellä; halasin laamaa!

Dressed for the occasion, ei sitä joka päivä laama pääse kuvaan suomalaisen kanssa!

 Aukion jälkeen vierailtiin Quinuan kylässä, jossa myös vierailtiin paikallisten käsityöläisten kaupoissa, tämän alueen erikoisosaamiseen kuuluu etenkin keramiikka. Quinuasta jatkettiin matkaa Warin raunioille, jossa Warin kansa asui jo ennen inkojen aikaa. Paikalla oli myös paikallinen perinteiseen asuun pukeutunut mies, joka kertoi meille paikasta ja asustansa.

Las Ruinas de Wari

Alueella oli todella paljon kaktuksia. Kaktuksen hedelmä, tuna, on tosi herkullinen!

Uusia kavereita!

Illalla pääaukiolla oli procesión, eli saatto, jossa kannettiin Jeesuksen ja Marian kunniaksi tehtyjä asetelmia kynttilöiden ja uskonnollisen musiikin saattelemana.

Lauantai-aamuna pääaukiolla alettiin viettää kansanjuhlaa pääsiäisen kunniaksi. Ohjelmassa piti olla härkäjuoksu, mutta eläinsuojelusyistä härkiä ei tänä vuonna ollut. Tunnelmaa se ei haitannut, ihmiset olivat (härkien vuoksi) pukeutuneet punaiseen, ja hälinää ja iloa riitti. Aukion ympäri kulki soittokulkueita ja ihmisiä paikallisia asuja esitellen, ja perinteeseen kuului, että juhlakansan hurjimmat muodostavat ihmispyramideja, joille sitten aploodeerattiin kovasti.

Juhlittuamme aikamme paikallisten kanssa lähdimme taas retkelle lähiympäristöön, ja kiipesimme vuorelle tutkimaan Piquimachayn luolaa. Luola oli n. 3000 metrin korkeudella merenpinnasta, ja vaikka vuori (tai pikemminkin kukkula) olikin suhteellisen pieni, oli kipuaminen ylös aika rankkaa ja alastulo sitten taas haastavaa. Mutta näkymät oli niin upeat että kannatti!

Vuoren valloituksen jälkeen menimme Huantan kylään, jossa pääsimme liköörinmaisteluun. Tarjolla oli liköörejä mm. kokan, lukuman, kahvin, maidon ja tunan eli kaktushedelmän makuisina. Illalla juhlinta jatkui Ayacuchon pääaukiolla, tuntui kuin koko kaupunki ja enemmänkin ihmisiä oli juhlimassa yhtä aikaa. Erittäin kosteilta juhlilta vaikuttivat uskonnolliseksi juhlaksi, mikä hieman ihmetytti. Illan juhlinta huipentui (joillakin suoraan, joillakin muutaman tunnin yöunien jälkeen) pääsiäismessuun aamuneljältä ja procesióniin eli saattoon aamuviideltä. Saatto oli aika vaikuttava näky ilotulituksineen (taas ihmetytti nämä uskonnolliseen juhlaan liitetyt elementit, ilotulitteet ja alkoholi?) sekä valtavan Jeesuksen patsasta kantavan rakennelman myötä.

Sunnuntaiaamuna todella väsyneinä mutta monta kokemusta rikkaampana lastauduimme taas bussiin ja suuntasimme kohti Limaa. Noin 12 tunnin paluumatkan jälkeen olimme vihdoin "kotona", ja oli ihana päästä suihkuun ja omaan rauhaan. Neljä päivää 80 hengen ympäröimänä oli rankkaa, mutta nuo päivät henkeäsalpaavine näköaloineen, laamoineen ja juhlineen pysyvät mielessä vielä pitkän aikaa!