Limaan tutustumista limaisesti

... koska täällä on kuuma. Kuin saunassa. Mutta en valita, siihen tottuu varmaan kohta. Toivottavasti. Hieman ikävää olla koko ajan limainen hien ja aurinkorasvan sekoituksesta, mutta ihana että on kesä!

Tällainen on katukuva ihan mun kämpän lähettyvillä, tämä on aika rauhallista ja siistiä seutua

Tänään toisena päivänäni Perussa heräsin jo aamuyöllä neljän-viiden maissa 13 tunnin ilta/yöunien jälkeen. Hieman sekaisin että missä ajassa eletään, mutta se auttaa että täällä tulee illalla pimeä niin pystyy ihan nukkumaan. Tai pystyisi paremmin, jos ei olis niin kuuma. Ja jos nyt en enää valita kuumuudesta (mistä olen myös hyvin kiitollinen, koska kesä ja Etelä-Amerikka ja vaihto you know), vaan kerron kuulumisia, niin tapasin siis tänään Compañero de PUCP-tutorini ja mentiin yhdessä bussilla yliopistolle. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin normaalit asiat kun bussilla kulkeminen pitää neuvoa, mutta täällä se on vähän mitä on. Aikataulut, reittikartat, mitä ne on? Sitä vaan menee pysäkille ja hyppää kyytiin varmistettua että bussi menee sinne minne tahdot ja joku tulee kerään maksun, joka sekin näköjään riippuu rahastajasta. Menomatka oli nimittäin 50 senttiä, tulomatka yhden solin, mutta ei siis kallista joka tapauksessa. Lisäksi todistin mielenkiintoista perulaista draamaa kun bussin rahastaja oli ilmeisesti sanonut matkustajalle virheellisesti mistä bussi kiertää ja sitä selvitellessä näkyi paljon käsillä huitomista ja "¡qué pasa!" huutoja. Samaan bussiin onnistui nousemaan iloisesti soittava ja laulava mies suuren hymyn kera, varsin mielenkiintoinen kymmenminuuttinen siis.

Yliopistoalue vaikutti tosi kivalta, alue on valtava ja rakennuksia paljon. Todella modernin ja viihtyisän oloinen! Odotan innolla ilmastoituun luokkahuoneisiin pääsyä kurssien merkeissä.

En varmaan ota tavaksi joka päivä laitella uutta blogitekstiä, mutta nyt näin alkupäivinä kun ei väsymykseltä kauheasti jaksa puuhastella niin sama se kirjoitella fiiliksiä tänne. Fiilikset tosiaan siis paranee koko ajan, etenkin nyt kun näkee enemmän paikkoja ja tutustuu kämppiksiin. Tosin onnistuin kyllä jo vähän palamaan auringossa, vaikka kuinka mielestäni laitoin paljon aurinkorasvaa. Pitää olla jatkossa siis varovaisempi, en haluis näyttää Petteri Punakuonolta koko viittä kuukautta. Seuraavat pari päivää ehkä kestän. Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että pääsee tutustumaan Limaan muuallakin kun tässä Pueblo Libren sisällä, mutta vielä en koe itseäni niin varmaksi bussinkäyttäkäksi että sinne uskaltaisin lähteä yksin seikkailemaan. Pikkuhiljaa siis koitan sopeutua ja tutustua kaupunkiin, joka vaikuttaa tähän mennessä värikkäältä, eloisalta ja todellakin mielenkiintoiselta!

Nettiyhteys onneks pelaa hyvin täällä kämpällä. ja saa vaihdettua kuulumisia kotiväen kanssa. Kun kerroin aikaeron vaikutuksista, kiteytti sisko olotilan aika hyvin tähän kuvaan. Lisää vain hiki.